Hyvinvointi ja terveys ovat useille ihmisille tavoiteltavia asioita. Hyvinvointiin tähtääviin ohjeistuksiin ja neuvoihin törmää päivittäin mediassa ja ne voivat luoda painetta sekä myös kannustusta tekoihin hyvinvoinnin lisäämiseksi. Hyvinvoinnin kokemus ei ole pysyvä tila, vaan siihen liittyy paljon vaihtelua. Somaattisen ja psyykkisen terveyden lisäksi siihen vaikuttaa elinympäristö, elämäntilanne ja myös muun muassa arvot, asenteet, tunteet, ajatukset ja uskomukset. Jatkuva maksimaalisen hyvinvoinnin tavoittelu suorittamalla voi viedä myös päinvastaiseen suuntaan. Jatkuva suorittaminen lisää myös uupumisen riskiä.
Terveyskäyttäytymisellä on iso rooli hyvinvoinnin edistämisessä, mutta terveyskäyttäytymisen suorittaminen voi myös mennä liian pitkälle, ja hyvinvoinnin tavoittelusta voi tulla yksi asia lisää loputtomalle tehtävälistalle. Pitäisi liikkua, syödä terveellisesti, välttää sokeria, pitää stressitasot matalina, meditoida, oppia uutta, kehittää itseä jatkuvasti ja lista jatkuu. Näiden terveyttä tukevien ohjeistusten tarkoitus on tietenkin hyvä ja terveyttä edistävä, mutta myös hyvinvointia ja terveyskäyttäytymistä voi ylisuorittaa, ja silloin se voi syödä jaksamista ja tyytyväisyyden kokemusta. Vähitellen suorittaja voi havahtua tilanteeseen, jossa koko elämä on jatkuvaa puurtamista, mieli on uupunut eikä mikään tunnu miltään.
Mitä asioita on suorittamisen taustalla?
Kun seuraa ihmisiä ympärillä tai vaikkapa sosiaalista mediaa, saattaa sosiaalinen vertailu herkästi lisätä riittämättömyyden tunnetta myös tarkasteltaessa omaa hyvinvointia tai onnellisuuden kokemuksia. Muiden ihmisten tilannetta tulkitaan ja vertaillaan epärealistisesti sen tiedon perusteella mitä on saatavilla. Jos omaa hyvinvointia tai onnellisuutta arvioi aina suhteessa muihin, löytyy varmasti aina joku, joka tekee asiat paremmin, vaikuttaa onnellisemmalta tai enemmän hyvinvoivalta. Vertailu voi lisätä epävarmuutta ja alemmuudentunnetta. Minkälaisiin kriteereihin omaa hyvinvointia vertaa, mikä on riittävää sen suhteen?
Omaan hyvinvointiin liittyvien tekojen kautta voi myös pyrkiä saamaan arvostusta ja hyväksyntää. Suorittajuuden taustalla voi olla myös opittu malli lapsuudesta ja sitä kautta omaksuttu toimintatapa suhtautua elämään. Joskus suorittajuus voi olla selviytymiskeino esimerkiksi alemmuudentunnetta tai huonoa itsetuntoa vastaan. Vaativan persoonallisuuden piirteet voivat myös vaikuttaa sellaisen ihmisen toiminnan taustalla, jolla on tarve aina suorittaa. Suorittajuuden taustalla voi lopulta olla monia asioita ja se voi rakentua useamman asian seurauksena pitkän ajan kuluessa.
Asioita ja tekoja voi myös suorittaa pyrkimyksenä löytää suoritusten kautta hyvä olo ja onnellisuuden tunne. Jos huomaa omien ajatusten menevän ”sitten kun” tyyppiseen ajatustenjuoksuun, tarkoituksena löytää tyytyväisyys ja onnellisuus jonkun etapin suorittamisen kautta, voi olla hyvä pysähtyä näiden ajatusten äärelle.
Myös liian korkeat ja joustamattomat vaatimukset itseä kohtaan voivat lopulta mennä siihen, että niihin on mahdoton enää yltää. Epäonnistuminen itselle asetetuissa suoritustavoitteissa voi aiheuttaa riittämättömyyden tunnetta ja itsesyytöksiä ja näin myös kuluttaa.
Mielen sisäiset uskomukset ja säännöt
Aika ajoin on tarpeen pysähtyä tarkastelemaan mielen tuottamia sääntöjä, joihin uskomme, sillä ne vaikuttavat siihen, miten toimimme ja millaisia tunnereaktioita ajatukset meissä herättävät. Mikä on esimerkiksi riittävä määrä liikuntaa? Jos itsellä on ajatus siitä, että vasta tunnin lenkki viisi kertaa viikossa on riittävää, voi tämä tehdä sen, että tavoitteeseen yltäminen on vaikeampaa ja esiin saattaa nousta riittämättömyyden tai itsekriittisyyden tuntemuksia, jos tavoite jää saavuttamatta. Suorittamiseen voi liittää myös uskomuksia esimerkiksi tehokkuuteen liittyen.
Tällaiset mielen sisäiset säännöt ja uskomukset voivatkin alkaa rajoittaa elämää ja omia kokemuksia, jos niille antaa liikaa valtaa. Jos ajatukset hyvinvoinnin maksimoimisen suhteen alkavat olla sitä luokkaa, ettei mikään riitä tai että aina pitäisi tehdä jotain lisää, kuluttaa se mielenterveyttä ja riski uupumukselle kasvaa. Ongelmalliseksi suorittajamainen käytös menee, jos siitä puuttuu joustavuus tai se alkaa viedä liikaa tilaa ihmiselle muilta tärkeiltä asioilta tai huomaa itsessään uupumuksen merkkejä.
Uskomuksien tunnistaminen on tärkeää, jotta niihin voidaan vaikuttaa. Syyllistävää tai itseä kritisoivaa suhtautumista uskomusten tarkastelussa on syytä välttää, ja enemmänkin suuntautua niitä kohti uteliaasti lempeällä otteella. Tunteita tai ajatuksia ei voi valita, mutta niiden äärelle voi pysähtyä.
Tavoitteena elämänlaadun parantaminen
Ihannemallissa suorittaminen ja palautuminen ovat tasapainossa. Työkuormituksesta palaudutaan tyypillisesti vapaa-ajalla, mutta jos vapaa-aikakin on suorittamista, milloin palautumista pääsee tapahtumaan? Välillä saattaa olla tunne, että pitää olla koko ajan tekemässä jotain. Aikaa voi varata myös pelkälle olemiselle.
Mitä asioita päättää tehdä hyvinvoinnin eteen? Tekeekö asioita sen vuoksi että haluaa tehdä niin, vai sen vuoksi, että pitää tai täytyy? Tärkeää on, että itsellä on tieto siitä, miksi tekee mitäkin hyvinvointitekoja ja toisaalta mistä kokee itse saavansa hyötyä ja merkitystä, hyvää oloa unohtamatta. On myös tärkeää, että löytää luotettavaa tietoa oman hyvinvoinnin tueksi ja tarvittaessa voi kääntyä terveysalan ammattilaisten puoleen.
Itselle pitää myös antaa välillä lupa pysähtyä ja lakata vaatimasta. Mistä vaatimukset itselle nousevat? Omasta suorittajuus-taipumuksesta, sosiaalisesta vertailusta, muiden odotuksista (aidoista tai oletetuista), mielen joustamattomuudesta, uskomuksista vai jostain muusta? Koska sinä olet viimeksi pysähtynyt itsesi äärelle?
Soila Porkamaa
Työterveyspsykologi
Finla Työterveys
Muuta mielenkiintoista luettavaa
Treenaamalla osaamistasi vahvistat työhyvinvointiasi!
