Finla Työterveys on edelläkävijä työkykyvalmennuksen saralla. Finlassa työkykyvalmennus alkoi jo vuonna 2012. Työkykyvalmennus mahdollisti aluksi ennen kaikkea tehokkaampia kuntoutuksen polkuja. Työterveyshuoltolakiin tämä sosiaalialan asiantuntijan toiminta osana työterveyshuoltoa kirjattiin vuonna 2014.
Ossi oli ensimmäisiä asiakkaita työkykyvalmennuksessa ja sen takia Ossi antoikin meille finlalaisille mahdollisuuden kertoa hänen tarinansa ja opit uramuutoksiin. Ossi toimii nykyään esihenkilönä ja kehitysjohtajana. Ossin esimerkki uranvaihtajana antaa ajatuksia ja rohkeutta kaikille muutoksia kohtaaville, kulkea rohkeasti eteenpäin, samalla luoden verkostoja ja mahdollisuuksia omalla toiminnallaan.
Miten Ossi sinun urapolkusi eteni, mistä tilanteesta lähdettiin liikkeelle?
Toimin vuonna 2013 kunnossapitoasentajana ja käämijänä eli työssäni korjattiin palaneita moottoreita toimiviksi. Tämä työ kuormitti ranteitani ja kyynärpäitäni vuosien ajan. Pitkään niitä hoidettiin. Molemmat kädet oireilivat ja lopulta en saanut enää edes lusikkaa nostettua suuhun.
Vakuutusyhtiö ilmoitti, että uudelleenkoulutus on mahdollinen, kun olin ohjautunut ensin Finlan sosiaalialan asiantuntijalle ja hakenut kuntoutusta. Tammikuussa 2013 alkoi ohjaus ja yhteishakuun osallistuminen oli maaliskuussa. Hain opiskelemaan Tampereen ammattikorkeakouluun sähkövoimatekniikkaa sekä kone- ja autotekniikkaa, mutta jäin ensimmäiselle varasijalle.
Vakuutusyhtiö vähän kyseenalaisti siinä kohtaa, onko toimistotyökään mahdollinen, joten toteutettiin työkokeilu (4–6/2013) arkkitehtitoimistoon, jossa tein toimistotyötä ja avustavia tehtäviä. En jäänyt suremaan koulupaikka-asiaa, vaan hain täydennyshaussa Satakunnan ammattikorkeakouluun ja pääsinkin sisään opiskelemaan kone- ja tuotantotekniikkaa.
Opinnot alkoivat jo elokuussa 2013 ja vakuutusyhtiön tuella muutin Poriin. Perhe jäi Pirkanmaalle. Nautin opiskeluista, heittäydyin asiaan ja opiskelin lopulta sekä päivätoteutuksessa että kursseja monimuoto-opiskelijoiden kanssa iltaisin. Lisäksi suoritin myös sähkötekniikan opintoja. Sain siis hyvän taustan sekä kone- ja tuotantotekniikkaan että sähkötekniikkaan.
Opiskeluaikana sain kesätöitä SAMKilta, kun tulin tutuksi kaikkien kanssa. Sain myös tuntiopettajan pestin sähkövoimatekniikassa, aiheena sähkömoottoreiden toiminta ja kunnossapito. Kesäopiskelijoiden projekteissa olin tukena ja toimin valvojana. Pidin tästä elämänvaiheesta kovasti. Opiskelijoiden tukeminen oli antoisaa.
Tämä kaikki opiskeluun ja sosiaalisiin verkostoihin heittäytyminen täysillä on tuottanut sen, että töitä on tarjottu moneen kertaan uudelleenkin SAMKilta ja pidän edelleen kampukselle yhteyttä. Opiskelu kannatti, työkykyvalmennus nopeutti prosessia ja antoi uskoa omiin kykyihin.
Millaisiin asioihin sait apua Finlan työkykyvalmennuksesta?
Alkuselvitysvaihe oli merkittävä. Sain tietoa ja faktaa siitä, mikä on mahdollista ja mikä realistista.
Oleellista olivat keskustelut, joissa käytiin 18 vuoden työkokemusta sähkömekaanisesta kunnossapidosta läpi ja mietittiin osaamista, sekä toiveita, mihin edetä.
Työkykyvalmennuksessa minua ei päästetty helpolla. Itse sai tehdä paljon ajatustyötä, mutta sain paljon keskusteluapua ja selkeää kannanottoa siihen, mikä olisi mahdollista ja mikä ei. Omaan työhön paluu ei ollut enää millään lailla mahdollinen tai järkevä suunta ja työsopimus purettiinkin jo huhtikuussa 2013 molemminpuolisella sopimuksella. Tähänkin sain kannustusta. Työsopimuksen loppuminen vapautti henkistä kapasiteettia miettiä uutta ja tulevaa ihan eri tavalla.
Mitä koit vaikeana? Haastavimmat hetket?
”Koko prosessissa ei ollut muuta todella vaikeaa, kuin opiskelun aloittaminen.” Kiireinen yhteishaun ajankohta oli myös oma haasteensa, kun piti nopeasti tehdä päätöksiä. Koulun alussa oli matematiikka vaikeaa, koska edellisistä opinnoista oli aikaa. Olen valmistunut ylioppilaaksi Hervannan lukiosta 1992.
Pieniä muistikatkoksia oli, kun muut olivat lukion juuri selvittäneet ja itsellä siitä oli aikaa. Mutta kokemus oli kyllä mahtava ja opettajat alussa tiiviisti tukena. Nopeasti sitten huomasin, että kysymällä selviää. Juttelin paljon kaikkien kanssa ja jäin koulun jälkeen tekemään tehtäviä. Nuorena olin ujo, mutta tässä kohtaa elämässä rohkeudesta oli apua. Kysymällä asiat selkenivät ja opinnot etenivät toivotusti.
Haastavaa oli myös se, että perhe jäi Tampereelle. Oma huoli siitä, pärjäävätkö viikot keskenään. Asiat menivät kuitenkin hyvin ja 1,5 tunnin matka kodin ja opiskelupaikkakunnan välillä ei ollut liian suuri.
Mistä oli eniten apua?
Satun eli silloisen työterveyshuollon sosiaalialan asiantuntijan apu oli ehdottomasti tärkeintä. Satun ohjaavat kysymykset olivat merkittäviä, ja se on jäänyt voimakkaasti mieleen.
Mistä huomasit, että asiat etenevät toivotusti?
Heti tuli luottamus, että tästä selvitään ja asiat etenevät. Jo ensimmäinen tapaaminen Satun kanssa oli merkittävä. Selkeää informaatiota sekä toiminnan nopeus – yhteistyö Satun ja eläkevakuuttajan kanssa oli sujuvaa ja vei eteenpäin vauhdikkaasti.
Kertoisitko Ahaa-elämyksesi matkan varrelta?
Positiivisena pysyminen! Pettymyksien kautta voittoon -mentaliteettia tuli muuttaa. Helpolla eivät kurssit valmistuneet. Matematiikan opiskelu vaati sinnikkyyttä. Tajusin, että oppiminen on elinikäistä ja ettei kannata kieltäytyä, vaan uuden oppiminen on kivaa.
Missä työssä olet nykyään?
Sattuma on johtanut nykyiseen työhöni. Valmistuin 2018 ja osallistuin Tampereen insinöörien rekrytapahtumaan 10/2018, jossa käveltiin eri firmojen edustajien kanssa ja keskusteltiin. Tässä tapahtumassa tutustuin Emballator Metalpak Oy nimiseen yritykseen. Sovittiin haastattelupäivä. Sitten muutaman päivän päästä yrityksessä haastattelu ja sai paikan!
Kunnossapidon esihenkilön tehtävissä siis aloitin valmistumisen jälkeen. Ja koska olin 90-luvulla opiskellut ruotsinkielisellä alueella ja yritys on ruotsalaisomisteinen, kielitaitoni on iso plussa työssä. Kehityspäälliköksi etenin 2020 alussa. Työnkuva on monipuolinen. Saan olla mukana monessa ja viihdyn erinomaisesti.
Taustaani voin hyödyntää monipuolisesti. Kunnossapidon taustasta on paljon apua ja sähkötiiminkin kanssa teen yhteistyötä eli sähköopinnoistakin on paljon hyötyä. Ja lopulta työ opettaa päivittäin, elinikäinen oppiminen näkyy ja on läsnä elämässä edelleen.
Mitä neuvoja antaisit urapolkuaan pohtivalle?
Nöyryyttä siihen, että vaihe vaiheelta edetään. Kaikkea ei tarvitse saada heti. Oma työ muuttuu omilla teoilla. Kun teet asioita innostuneesti, sen huomaavat myös muut. Ja toisena ennakkoluulottomuus uutta kohtaan, näin ei leipäänny työhönsä.
Kysymys vielä Finlan toimitusjohtajalle, Anu Pekille, joka on ollut mahdollistamassa alusta alkaen työkykyvalmennuksen palvelua Finlassa. Miten Anu näet nykyään työkykyvalmennuksen mahdollisuudet, mitä uutta on tullut mukaan ja mitä ajatuksia Ossin tarina ja opit sinussa herättävät?
”Työelämässä meistä kenelle vain voi tulla yllättäen vastaan tilanne, että nykyinen työ ei sovellu. Ossin tilanteessa alkoi tuki- ja liikuntaelinoireilu, joka ei olisi ollut mitenkään ennakoitavissa. Näissä tilanteissa auttaa paljon se, että asiaa uskaltaa katsoa kokonaan ”uusin silmin”. Työssä pärjääminen on meille jokaiselle tärkeä asia ja monesti suunnittelemme mielessämme asioiden jatkuvan pitkälle samalla tavalla kuin tähänkin asti. Kun tämä ei onnistukaan, tarvitaan rohkeutta katsoa tilannetta uudella tavalla ja ennen kaikkea rohkeutta kokeilla uutta, kuten Ossikin on tehnyt. Yksin uramuutoksia ei tarvitse tehdä, vaan työkykyvalmentajilta saa vahvaa apua asioiden työstämiseen.
Työura-asiat eivät ole suoraan terveydenhuollon ammattihenkilön osaamiskenttää ja siksi olen iloinen, että jo 2012 käynnistimme Finlassa työterveyspalveluiden rinnalle työkykyvalmentaja palvelun. Tämä oli hyvin konkreettinen vastaus tilanteisiin, jossa työuraa on pakko suunnitella toisin henkilön terveyden turvaamiseksi. Nykyisin osaamme vielä paremmin ennakoida tilanteita. Erityisen tärkeää on se, että näemme laajemmin työelämän mahdollisuuksia, eikä yksittäinen terveydellinen seikka rajaa mahdollisuuksia pysyä työssä. Työ tuo meidän jokaisen elämään mukanaan paljon hyvää.”
Muutospelkoisuus on luonnollinen asia ja ihminen tarvitsee tukea prosessissaan. Yhteistyö Finlan ja koko moniammatillisen tiimin kanssa on tärkeä asia. Työkykyvalmentajan vastaanotolle on hyvä päästä jo siinä vaiheessa, kun haasteita ilmenee, vaikka vielä ei olisi ajatus työpaikan tai ammatin vaihdosta ollenkaan ajankohtainen.
On hyvä tukea asiakkaan omaa pohdintaprosessia sekä muutokseen valmistautumista. Joka tapauksessa jotain pitää muuttua, jos työssä on hankalaa. Ossi on huomannut työssään muita tukiessaan, että prosessit ovat edelleen kovin pitkiä siihen, että työntekijä uskaltautuu uraohjaukseen. Ossin viesti kuitenkin on, että yksin ei tarvitse jäädä, apua saa.
Haastateltava: Ossi Ojansivu, Development Manager, kehityspäällikkö, Emballator Metalpak Oy
Toinen haastateltava: Anu Pekki, Finlan toimitusjohtaja
Blogin kirjoitti:
Sarita Ikkala
Tiimivastaava / Työkykyvalmentaja / Työterveyshuollon sosiaalialan asiantuntija
Finla Työterveys
Lue myös:
