Uupuminen saa miettimään, kelpaanko ja selviänkö

Tämän päivän työelämää vaivaa ikävä asia, uupuminen. Haastattelimme aiheesta työterveyslääkäriämme Tuomo Vähäsarjaa, jonka käytännönläheiset vinkit hyvinvoinnin ylläpitämiseen jokaisen kannattaa ottaa käyttöön.

Uupumisesta on tullut yhä tavallisempaa työpaikoilla. Kyse ei ole minkään tietyn ikäpolven tai joukon ongelmasta, vaan sama suuntaus näkyy joka työikäluokassa. Vaikka eri ikäisten kohdalla asiaa voidaan tarkastella eri näkökulmista, taustalta löytyvät syyt ovat suurilta osin samat kaikissa ikäluokissa.

Ensimmäinen selkeä syy on nykyajan työelämälle tyypillinen nopeatempoisuus – kaikkea pitää tehdä enemmän, nopeammin ja kovempaa. Tahti oppia ja omaksua uutta voi ylittää oman sietokyvyn, ja sitä kautta alkaa syntyä tyytymättömyys työhön, työpaikkaan ja työtehtäviin. Ihminen alkaa pikkuhiljaa kyynistyä, mikä on yksi iso merkki alkavasta tai jo alkaneesta työuupumuksesta.

Työelämässä ja elämässä yleensäkin asetetaan myös usein liian kovia tavoitteita. Kun edessä avautuu sosiaalisen median kiiltokuvamaailma, saattaa käsitys hyvästä ja tavoiteltavasta elämästä helposti hämärtyä. Mukava ja toimiva perusarki ei enää tunnukaan riittävältä, vaan pitäisi olla jotain suurempaa, merkittävämpää tai ainutlaatuisempaa – jopa paikka oman alan top 5:ssä, gurujen ja miljonäärien joukossa.

Työelämä ei voi olla maratonjuoksua

Myös työterveyslääkärimme Tuomo Vähäsarja on huomannut edellä mainittujen teemojen mietityttävän monia vastaanotolle hakeutuvia asiakkaita, ja lisäksi hän tunnistaa muitakin nykyajan työelämälle tyypillisiä haasteita.

Finlan työterveyslääkäri Tuomo Vähäsarja

“En halua syyttää somemaailmaa, mutta jos vertailet itseäsi miljoonaan muuhun, niin käsitys maailman vaatimuksista helposti vääristyy. Tällä tavalla vertaamme itseämme vain siihen, mitä muiden ulkokuori on. Voi näyttää siltä, että naapuri elää ideaalielämää – on perhe, koira ja auto – ja sitten mietitään, miksi ne nyt erosivat. Ei ulkokuori ole sitä, mitä olemme oikeasti.”

“Työelämässä yksi suurimmista haasteista on se, että ainoa pysyvä tila on muutos. Olemme jatkuvassa muutoksessa, ja se on turvallisuushakuiselle ihmiselle vaikea tilanne. Eräs asiakkaani sanoi, että hänen työpaikallaan oli ollut kuudessa vuodessa viidet yt-neuvottelut. Tällaisessa tilanteessa joustavuus häviää.”

“Työntekoa voi verrata juoksemiseen: kun kiihdytät vauhtia, et pysty enää keskustelemaan kaverin kanssa. Sosiaalinen tuki on kuitenkin yksi hyvän työyhteisön merkeistä. Jos lähdetään juoksemaan liian kovaa, se jää puuttumaan.”

“Työn sisältö on myös muuttunut erilaiseksi kuin ennen. On paljon työvälineitä ja yhteydenottokanavia, ja keskeytyksiä tulee jatkuvasti. “Multitasking is killing your brain” on osuva kuvaus tästä. Työelämän muuttuessa myös esimiestyössä on oltava aikamoinen multitaitaja.”

Oman lisänsä tähän kokonaisuuteen tuovat vielä muun elämän yhteensovittaminen työelämän kanssa sekä se, että työntekijöiden odotetaan olevan itseohjautuvia – silloinkin, kun tulee ongelmia.

“Lopulta näiden asioiden takaa löytyviä syviä kysymyksiä on tasan kaksi: kelpaanko ja selviänkö? Niille, jotka uupuvat, on yleensä yhteistä tunnollisuus, vaativuus, uhrautuminen ja hyväksynnän haku. Myös työolosuhteet voivat olla pielessä. Yksinkertaisesti kyse on siitä, etteivät resurssit vastaa työelämän vaatimuksia”, Vähäsarja kiteyttää.

Mistä tunnistaa uupumuksen?

Usein uupumus hiipii elämään niin salakavalasti, ettei henkilö itse edes huomaa sitä. Vähäsarja kannustaakin kuuntelemaan tässä kohtaa läheisten neuvoja.

“Usein se on joku muu, joka sanoo uupuneelle, että hänen kannattaisi mennä puhumaan työterveyslääkärille. Poikkeavasta olotilasta tulee helposti normi, ja kun sen lopulta itse huomaa, ollaan jo pitkällä. Jos siis vaimo kotona sanoo, että olet muuttunut, kannattaa uskoa häntä.”

“Uupumus näkyy usein muistin, kognition ja päätöksenteon ongelmina. Henkilö voi olla tunne-elämältään ärtynyt ja suhtautuminen tulevaan on pessimististä. Tyypillistä on myös riittämättömyyden ja merkityksettömyyden kokemus, sosiaalisten suhteiden väheneminen ja kaiken kuormituksesta palauttavan tekemisen poisjääminen. Arvojen ja toiminnan välille syntyy ristiriita: vaikka henkilö esimerkiksi arvostaisi aikaa perheen kanssa, sitä ei kuitenkaan ole.”

“Vastaanotolla työelämän vaativuus ja uupumisen merkit näkyvät aika usein myös fyysisinä oireina, esimerkiksi verenpaineen kohoamisena. Jonakin vuonna mietin, onko verenpainemittarini rikki, kun kaikilla tuntui olevan korkeita lukemia ennen joulua.”

Työterveyshuollon apu uupumustilanteessa painottuu erityisesti yhteistyöhön eri tahojen välillä.

“Meillä käytettävissä ovat muun muassa hoitajan, työterveyslääkärin, psykologin ja psykiatrin palvelut. Yhteistyötä on tärkeää tehdä myös työterveyshuollon, työnantajan ja asiakkaan välilä. Tilanteeseen täytyy löytää muutos, tavalla tai toisella. Ensiapuna se voi olla sairasloma, joka ei kuitenkaan ole varsinainen ratkaisu ongelmaan. Kelan kuntoutusmuotona psykoterapia voi olla hyvä pidemmän tähtäimen vaihtoehto.”

“Yleensä haastan asiakkaan pohtimaan, mitkä ovat ykkösasioita hänen elämässään, toteutuvatko ne nyt, ja jos eivät, niin mitkä ovat haasteet, joiden takia ne eivät toteudu.”

Vähäsarja on todennut, että useimmiten toimintaohjeet työuupumuksen selättämiseen voi tiivistää yksinkertaisesti kolmeen kohtaan:

  1. muuta olosuhteita työssä
  2. muuta asennetta suhteessa työhön tai
  3. muuta työpaikkaa.

Hyvinvointi on arvojen mukaista elämää

Kun on kyse terveydestä, ennaltaehkäisevä toiminta on aina järkevintä. Hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja uupumuksen välttämiseen Vähäsarja antaa nipun erinomaisia käytännön ohjeita.

  • Kulje kohtuullista elämää kohden.
  • Syö terveellisesti, mutta älä unohda nautintoja.
  • Rauhoita illat.
  • Ole läsnä niille ihmisille, joiden kosketusta kaipaat.
  • Liiku. Ei siksi että lääkäri käskee, vaan siksi, että näet, miten luonto herää talven jäljiltä.
  • Ole läsnä itsellesi. Kysy, mitä tarvitsen tänään, että voin hyvin?
  • Mieti, mitkä ovat tärkeitä asioita elämässäsi. Niiden korjaamiseen ei välttämättä tarvita lääkäriä tai psykoterapeuttia.
  • Elä niin kuin sinun on hyvä.

Lopuksi Vähäsarja nostaa vielä esille ratkaisevan asian: sen, ratkaiseeko päätöksissä tunnetaakka vai omat arvot.

“Tilanne voi olla esimerkiksi sellainen, että olet päättänyt lähteä ajoissa töistä kotiin, mutta pomo antaakin lisää hommaa. Sinussa nousee tunnereaktio, kelpaatko, jos toimit arvojesi mukaan ja sanot ei. Jos et toimi kuten odotetaan, siitä seuraa tunnetaakka. Lupautuminen auttaisi hetkellisesti, mutta se taas ei kantaisi pitkällä tähtäimellä. Älä kuuntele tunnetta vaan arvojasi.”

“On myös tärkeää ymmärtää, että vaikka sinulla olisi kultareunainen Visa taskussa, miettisit silti kysymystä, kelpaatko tai selviätkö. Me kaikki kamppailemme tämän saman kysymyksen äärellä.”

Usein paras elämä on juuri se tavallinen elämä. Se, että perusarki ja turvallisen tavallinen työelämä rullaa. Kaikkien paikka ei voi – eikä sen tarvitse olla – huipulla. Hyvinvointia, hoivaa ja välittämistä sen sijaan tarvitsevat kaikki, sekä töissä että vapaa-ajalla.

 

Sinua saattaisivat kiinnostaa myös nämä artikkelit:

Lääkkeetön unenhuollon ohjaus auttaa monia unettomia

Finlan matalan kynnyksen palvelut tukevat mielen hyvinvointia

Suorittamalla hyvinvointia?