Työterveyshuollon vastaanotoilla näkee ja kuulee monenlaisia elämäntarinoita. Tässä asiakkaamme Mikan tarina, joka toivottavasti toimii monelle inspiraationa omien elämäntapojen mietinnässä ja myös muistutuksena, että omalta työterveyshuollolta saa vaatia laatua ja palvelua!
”Olen kuusikymppinen mies. Nykyään ammatiltani linja-autonkuljettaja. Olen tehnyt tätä ammattia kaikissa muodoissa, niin erilaisia linjatehtäviä kauko- ja tilausliikenteestä kuin paikallislinjoillakin.
Työajat ovat olleet yhtä mielikuvituksellisia kaikissa tehtävissä. Käytännössä termi ”epäsäännöllinen vuorotyö” täyttää merkityksensä sananmukaisesti tässä työssä. Työ- ja ajoaikalain puitteissa on kaikki mahdollista. Se vaatii äärimmäisen hyvää sopeutumiskykyä ja ennakointia tätä työtä tekevältä: pitää pystyä luontevasti nukkumaan silloin, kun ei varsinaisesti nukuta ja pysyttelemään hereillä ja täysin toimintakykyisenä silloin, kun keho olisi luontaisesti yöpuulla. Työpäivä saattaa käytännössä venyä 12-tuntiseksi ja lepoajat sijoittuvat minne sattuu siten, että se täyttää lain kirjaimen mutta ei niinkään henkeä. Uskon, että tällainen työrytmi tullaan jossain vaiheessa toteamaan vaaralliseksi ihmisen fysiikalle ja kielletään.
Työsidonnaisuusajat ovat normaali-ihmisille hiukan käsittämättömiä. Haasteita aiheuttavat esimerkiksi virastoaikarytmi, jonka mukaan asioita voi hoitaa, sekä muun perheen elämänrytmi. Näiden yhteensovittaminen epäsäännölliseen vuorotyöhön on välillä mahdotonta.
Jos olette nähneet linja-autonkuljettajan, joka on ylipainoinen ja liikkuu kankeahkosti, niin tunnistan ihmistyypin ja olen itsekin sellainen ollut. Työkykyisenä pysytteleminen on kellosepäntarkkaa työtä ja siinä työntekijä on aika omillaan. Liikuntaharrastus olisi loistava keino pitää fysiikkaa kunnossa vastapainona tuntien istumatyölle, mutta voitte kuvitella, että työvuoron jälkeen yöllä klo 2.00 ei energiaa riitä lenkille.
Myös työajan ruokailut ovat mitä sattuvat, sekä aikataulujen että sisällön suhteen. Lounastauot eivät suinkaan ajoitu normaali-ihmisten lounasaikoihin vaan yleensä niiden ulkopuolelle. Aina ei ole mahdollisuutta terveelliseen ja monipuoliseen ruokailuun tai edes eväiden lämmittämiseen. Lyhyesti siis, ammatin suorittaminen vaatii tekijältään suurta luovuutta ja jaksamista, jotta pysyttelisi työkykyisenä edes välttävästi. Tässä työterveyshuollon rooli korostuu eritoten.
Minulla on työurallani eri yhtiöissä ollut kirjavaa työterveyshuoltoa. Aina sitä ei edes ole ollut. Nyt kun olen ollut Finlan hoidossa viimeiset viisitoista vuotta, olen mielestäni saanut asiantuntevinta työterveyshoitoa. Hoitajat ja lääkärit Finlassa ovat olleet erittäin ammattitaitoisia ja empaattisia kaikissa ongelmissa, joita elämä on eteen heittänyt. Kuten arvata saattaa, edellä mainittu elämänrytmi ja olosuhteet yhdistettynä omiin ruokailutottumuksiin ja -mahdollisuuksiin aiheuttivat minullekin lopulta vuosia muhittuaan kakkostyypin diabeteksen. Ylimääräistä painoa kertyi varsin nopeasti viimeisen viidentoista vuoden aikana yli 40 kiloa, vaikka en polta enkä käytä juuri nimeksikään alkoholia. Lienee tutkittua, että aivojen mielihyväreseptorit korvaavat näläntunteella ja sen tyydyttymisellä epänormaalia ja vajavaista elämänrytmiä.
Yrityksemme vastuutyöterveyslääkäri jaksoi ensin opastaen ja sitten aina painokkaammin mainiten antaa vinkkejä ja ohjeita korjatakseen vinksalleen menneen kehoni balanssin. Muutoksen toteuttaminen tuntui kuitenkin ylivoimaiselta syistä, joista aikaisemmin jo mainitsin. Lopulta tilanne meni siihen, että minulla todettiin rasvamaksa ja veriarvot olivat erittäin huonolla mallilla sokerin ja rasvojen osalta. Alkoi olla myös taudinkuvaan kuuluen pientä kipuilua nivelissä ja ajoittaisia tulehduksia ihossa ja raajoissa.
Yhdessä työterveyshuollon ja Taysin erikoislääkärin kanssa laadimme ohjelman ja lääkityksen sekä pitkäaikaisseurannan, joiden avulla oli mahdollisuus saada asiat parempaan kuntoon. Se oli käänteentekevä kokeilu. Tämä kaiken avulla sain puolentoista vuoden aikana tasaisesti ylipainon pois. Nyt paino on normaali. Jaksaminen, terveys ja olo ovat parempia kuin vuosiin. Ja mikä tärkeintä, veriarvot ovat normaalit.
Oma vastuutyöterveyslääkärimme on vertaansa vailla. Hän hoitaa ihmistä kokonaisuutena eikä vain korjaa yksittäisiä häiriöitä. Tämä vaatii suurta ymmärrystä ammatin tuomiin erilaisiin ja epänormaaleihin olosuhteisiin, jotka vaikuttavat työntekijän koko elämään. Jokainen meistä peilaa elämää omiin kokemuksiinsa ja arvottaa asiat sen mukaan. Tässä valossa itse arvostan suuresti työterveyshuollon ammattilaisia, ja myös sitä, että minulla on edes mahdollisuus käyttää työterveyshuoltoa. Minulla on ollut onni olla huippuammattilaisten hoidettavana, oli ongelma mikä tahansa.”
Sinua voisi kiinnostaa myös nämä blogikirjoitukset
Ravitsemusterapeutti voi auttaa myös vuorotyöläistä
Vinkkejä vuorotyölaisen ruokailuun
Työterveyshuolto toimii diabetestä sairastavan tukena
