Äskettäin on julkaistu Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarjassa kirjallisuuskatsaus työkyvyn tuen tukitoimien vaikuttavuudesta. Katsauksessa tarkasteltiin erilaisten tukitoimien hyvinvointi-, työkyky- ja kustannusvaikutuksia.
Tässä tekstissä käyn lävitse raportin tärkeimpiä tuloksia, lisäksi keskityn elintapainterventioiden vaikuttavuuteen ja toteutukseen muita tukimuotoja tarkemmin. Näin siksi, että kirjallisuuskatsaukseen valikoituneista tutkimuksista näyttö elintapainterventioiden työkyky-, terveys- ja taloudellisista vaikutuksista näytti olevan jonkun verran vahvempaa kuin muun tyyppisten interventioiden.
Kaikki raportissa esiin tulleet työkyvyn tukimuodot ovat Finla Työterveydessä käytössä, sekä vaikuttavuudeltaan vahvan että kohtuullisen näytön toimet. Meillä työkyvyn tuki ei tarkoita yksittäisiä toimia tai yhtä interventiota, vaan kulloisestakin tarpeesta riippuen useamman tukitoimen samanaikaista, limittäistä ja/tai peräkkäistä käyttämistä.
Mitkä työkyvyn tukikeinot ovat vaikuttavia?
Katsauksen kirjallisuushaussa saatiin eniten osumia yksilötason elintapainterventioista, stressinhallinnan tukemisesta, korvaavan työn mallin käytöstä, osasairauspäivärahan vaikutusten arvioinnista sekä yksilöpsykoterapian vaikutuksista.
Työkyvyn tukitoimista yksilöön kohdistuvien toimenpiteiden myönteisistä vaikutuksista on enemmän näyttöä kuin koko työyhteisöön kohdistetuista interventioista. Tähän saattaa olla syynä organisaatiossa toteutettavien interventioiden suuremmat käytännön haasteet. Näytön puute ei kuitenkaan välttämättä tarkoita vaikutusten puuttumista, vaan saattaa olla seurausta esimerkiksi siitä, että tutkimusta aiheesta ei ole riittävästi vaikutusten todentamiseksi.
Vahvinta näyttöä tukitoimien myönteisistä vaikutuksista näytti olevan:
- Elintapainterventioista, terveellisten elintapojen edistämisestä työpaikoilla. Näillä interventioilla pystytiin vaikuttamaan positiivisesti somaattisiin sairauksiin ja mielenterveyteen sekä vähentämään niistä johtuvia poissaoloja. Kustannusvaikutukset tulivat nimenomaan poissaolojen vähenemisenä.
- Yksilölähtöisestä stressinhallinnasta (mindfulness). Nämä interventiot vaikuttivat myönteisesti mielenterveyteen, vaikutuksena sairauspoissaolojen ja sairaana työskentelyn väheneminen. Kustannusvaikutukset näissäkin tulivat nimenomaan poissaolojen vähenemisestä.
- Korvaavan työn mallin/työn muokkauksen käytöstä. Vaikutus näkyi erityisesti tuki- ja liikuntaelinvaivojen kohdalla työhön paluun nopeutumisena. Kustannusvaikutukset myös poissaolojen vähenemisen kautta.
- Osasairauspäivärahan käytöstä: Toimenpide lyhentää työkyvyttömyyden kestoa. Varhaisemmalla työhän paluulla on myönteisiä vaikutuksia sekä mielenterveyshäiriöissä että somaattisissa sairauksissa. Osasairauspäivärahan käytön positiiviset kustannusvaikutukset kohdistuvat työpaikan lisäksi koko yhteiskuntaan sosiaaliturvan oikeanlaisen hyödyntämisen kautta.
- Yksilöpsykoterapioista (ml. lyhytterapiat ja nettiterapiat). Näillä on myönteisiä vaikutuksia mielenterveyteen ja sitä kautta kustannusvaikutuksia vähentyneiden sairauspoissaolojen ja sairaana työskentelyn myötä.
Edellä mainittujen tukitoimien lisäksi kohtuullista näyttöä vaikuttavuudesta näytti olevan psykososiaalisen työympäristön kehittämiseen tähtäävillä interventioilla, fyysisen ergonomian parantamisella, työuravalmennuksella ja työkykykoordinaattoritoiminnalla.
Miksi elintapoihin vaikuttaminen on työkyvyn kannalta keskeistä?
Paljon enemmän kuin työ, elintapoihimme vaikuttaa työn ulkopuoliset asiat. Näitä ulkopuolisia asioita on esimerkiksi kulttuuri, elinympäristö, tavat tai geenit. Sattumallakin on osansa tässä kokonaisuudessa. Tätä taustaa vasten voi ajatella, että työpaikan vaikutus tottumuksillemme ei kovin suuri ole.
Asian pitäisi kiinnostaa työpaikkoja kuitenkin siksi, että elämäntavoillamme on merkitystä työkyvyn kannalta. Tiedetään, että epäterveellisten elintapojen seuraukset, ylipaino ja lihavuus, liikunnan vähyys, tupakointi ja runsas alkoholin käyttö (yksin tai muiden elintapatekijöiden kanssa) ennustavat poissaoloja. Tutkimusten mukaan edellä mainitut elintapariskit aiheuttavat poissaoloja erityisesti tule-sairauksista, masennuksesta, verenkierto- ruuansulatus- ja hengityselinsairauksista johtuvista syistä.
Työpaikoilla on terveyden edistämiseen sopivia erityisiä keinoja: esimerkiksi lounassetelit, kannustaminen tupakoinnin lopettamiseen, liikunta- ja kulttuuriedut, työmatkapyöräilyn suosiminen tai erilaiset terveyskäyttäytymisen parantamiseen keskittyvät interventiot.
Vietämme hereilläoloajastamme ison osan työpaikoilla. Vaihdamme työkavereiden kanssa mielipiteitämme, keskustelemme kiinnostuksen kohteista. Tätä kautta myös elämäntapoihin liittyvät arvot, tavat ja tottumukset leviävät työyhteisössä – niin hyvässä kuin pahassa.
Työpaikat ovat myös hyviä paikkoja kaikenlaisten interventioiden käytännön toteutusta ajatellen, koska ihmiset ovat jo valmiiksi koolla: ryhmien ja osallistujien kokoaminen ja aikataulujen sovittaminen helpottuu.
Työkyvyn tukitoimet tulevaisuudessa
Elintapaohjaus kuuluu työterveyden ammattihenkilöiden perusosaamiseen. Sitä tehdään työkyvyn tuki- ja terveydenhoitokäynneillä, terveystarkastuksissa sekä sairaanhoidon vastaanotoilla. Kun työkyky on jo uhattuna, pelkkä vastaanotoilla tapahtuva elintapakeskustelu ei yksinään riitä. Tarvitaan muutakin.
Katsauksen mukaan kaikissa työkyvyn tuen muodoissa monikomponenttisilla toimenpiteillä saadaan parempi vaikuttavuus kuin yksittäisillä tempuilla. Tarvitaan siis koko tiimin panosta, erilaisia tukikeinoja ja erilaista osaamista.
Ennaltaehkäisyn näkökulmasta yksilöön ja työyhteisöön keskittyvien toimenpiteiden yhdistelmällä saavutetaan todennäköisemmin parempaa työpaikkatason vaikuttavuutta kuin toteuttamalla yksittäisiä interventioita. Hyvä tuki-interventio on sellainen, joissa osa toimenpiteistä räätälöidään työntekijälle henkilökohtaisiksi ja osa koko ryhmälle tai työyhteisölle.
Vaikuttavan intervention todennäköisyyttä voidaan parantaa yhdistämällä vahvaa näyttöä saaneita interventiomuotoja sellaisiin, joista vielä tarvitaan lisää tietoa. Yhdistelemällä ja kokeilemalla uusia tukimuotoja on mahdollista laajentaa vaikuttavien keinojen valikoimaa riskeeraamatta koko intervention onnistumista.
Työelämä muuttuu, myös tukitoimet ovat muutoksen pyörteissä. Digitaalisten tukimuotojen hyödyntäminen on nyt jo pitkällä ja kehitys tulee varmasti jatkumaan. Nuorten aikuisten mielenterveysongelmat ovat tulevaisuuden työkykyhaaste – yksilön tukemisen rinnalle tarvitaan esim. uusia ryhmätuen muotoja. Työelämään heikoimmin integroituneiden ryhmien pitäminen työelämässä on tulevaisuuden haaste, joka näkyy työterveyshuollon toiminnassa yhä enenevässä määrin jo nyt.
Työkykyongelmiin on paljon erilaisia syitä ja siksi pitää olla monenlaisia puuttumis- ja auttamiskeinojakin. Terveellisiin elintapoihin kannustaminen voi tuntua arkipäiväiseltä ja vanhanaikaiseltakin uusien tukitoimien ja uusien haasteiden rinnalla. Terveelliset elämäntavat ovat kuitenkin muun hyvinvoinnin perusta. Kun lisäksi elintapoihin vaikuttaminen on tutkitusti tehokasta, sitä työtä meidän kannattaa jatkaa tulevaisuudessakin.
Kirjallisuuskatsauksen pääset lukemaan kokonaisuudessaan täältä: Työkyvyn tuen vaikuttavuus. Tutkimuskatsaus työkyvyn tukitoimien työkyky- ja kustannusvaikutuksista (valtioneuvosto.fi)
Anne Takku
Työterveyshoitaja, TtM
