Vielä muutama vuosikymmen sitten ajateltiin unen olevan ajanhukkaa, josta eroon pääseminen oli tavoite. Nykyään tiedetään, että uni on tärkeää niin fyysisen kuin psyykkisen palautumisen kannalta. Se on ollut aliarvostettu luonnonvara. Nukkuminen on kehon ja aivojen huoltoa – palautuminen ja elpyminen unen aikana on aktiivista prosessointia.
Miksi nukumme?
Aivot peseytyvät, tankkaavat ja remontoivat itseään ihmisen nukkuessa. Aivosolujen ympärillä on aivoselkäydinnestettä, johon kertyy hereillä ollessa erilaisia kuona-aineita. Unen aikana solujen välitila alkaa suurentua ja aivojen nestekierto tehostuu. Aivoselkäydinneste huuhtoo valveen aikana kertyneitä aineenvaihduntatuotteita. Unen aikainen “aivopesu” on tällä hetkellä tutkijoiden erityinen mielenkiinnon kohde. Tutkimus on kohdentunut mm. Alzheimerin tautia aiheuttavaan valkuaisaineeseen, amyloidiin.
Ihmisen nukkuessa aivot eivät joudu käsittelemään ulkopuolelta tulevaa aistimustulvaa, joten niillä on aikaa tankata energiaa tulevaa valvejaksoa varten. Aivot käyttävät polttoaineena glukoosia eli sokeria, jota ne kuluttavatkin enemmän kuin mikään muu elimistön osa. 
Aivotutkimus on romuttanut vanhan käsityksen, etteivät aivosolut pystyisi uusiutumaan ja muovautumaan. Uni on muovautumisen kannalta erittäin tärkeää. Unessa päivän aikana opitut asiat tallennetaan muistiin ja uni myös pitää muistitallenteet kunnossa. Hermosoluja ja niiden välisiä yhteyksiä työstetään, jolloin osa yhteyksistä heikkenee, osa vahvistuu. Käyttämättömät yhteydet siivotaan pois. Aivosolujen uusiutuminen ja muovautuminen on unen aikana vilkkainta niissä aivojen osissa, jotka liittyvät oppimiseen ja muistamiseen. Informaatiota siirretään lyhytaikaisesta muistista pitkäaikaismuistiin. Nukkumisen aikana edellispäivänä opitut taidot vahvistuvat ja paranevat, joten yöunen jälkeen uudet taidot saattavat olla jopa paremmin opittuina kuin ennen nukkumista.
Uni tukee myös immunologista tasapainoa, ja liiallinen valvominen heikentää vastustuskykyä.
Nukkuminen pitää yllä psyykkistä terveyttä. Väsyneenä tunteiden säätelykyky heikkenee ja unettomat tekevät herkästi katastrofitulkintoja. Väsymys heikentää mielialaa ja se voi tuottaa samanlaisia ajattelun noidankehiä kuin masennus. Univajeen lisääntyessä yksinkertaisissakin psykomotorisissa tehtävissä reaktioajat pitenevät ja tarkkaamattomuus lisääntyy. Yksi valvottu yö heikentää psykologisten testien tuloksia yhtä paljon kuin promillen humala. Päätöksentekokyky, mielen joustavuus, luovuus ja muisti heikkenevät univajeessa.
Unennäön merkitys
Kolmannes yöstä kuluu unia katsellen – evoluution näkökulmasta ajatellen unennäön täytyy siis palvella hyvinvointia! REM-unen eli vilkeunen aikana nähdään suurin osa merkityksellisistä ja symbolisista pitkistä unista. Muissa univaiheissa unet ovat lyhyitä, päivän tapahtumia järjesteleviä ja analysoivia, toki merkityksellisiä nekin.
Unien näkemisen on arveltu kehittyneen osin uhkatekijöiden simulaattoriksi eli siten auttaneen ihmislajia eloonjäämisessä. Unessa on harjoiteltu vaaratilanteita ja niistä selviämistä. Edelleen unet auttavan tosielämän vaikeisiin tilanteisiin valmistautumisessa. Unessa asioita yhdistellään laveammin ja luovemmin kuin valveilla. Tunteet ohjaavat unitarinoiden syntyä ja unet ovat usein vertauskuvallisia.
Unessa mieli yhdistelee uutta materiaalia jo olemassa oleviin muistisysteemeihin, jotka ovat minuuden perusta. Näin tapahtuu, vaikkemme muistaisikaan unia herätessämme. Uudet yhteydet voivat lisätä itsetiedostusta ja tuottaa uusia oivalluksia. On hyödyllistä kyetä ajattelemaan välillä fokusoidusti, välillä uneksien ja unia nähden. Luovuuden ja oivallusten kannalta unen ja valveen antaman tiedon yhdistäminen on hedelmällistä.
Rentoutuminen – unen pikkuveli
Satunnainen huonosti nukkuminen on normaalia, kun edessä tai takana on stressaavia kokemuksia, eikä siitä tarvitse huolestua. Huonosti nukkuvan kannattaa opetalla rentoutumaan ja ajatella, että rentoutumisenvaikutukset tuovat elimistölle samoja hyötyjä kuin nukkuminen. Huolestuminen valvottaa, levollisuus rentouttaa ja nukuttaa.
Rentoutuneessa elimistössä sympaattisen eli aktivoivan hermoston toiminta vähenee, parasympaattinen, rauhoittava hermosto aktivoituu ja stressaantuneiden kudosten aineenvaihdunta normalisoituu. Rentoutuessa kehon välittäjäainetasapaino korjaantuu ja oksitosiinin (jota on myös rakkaushormoniksi kutsuttu) eritys lisääntyy. Oksitosiini vaimentaa stressiakselin toimintaa, nostaa kipukynnystä, lievittää ahdistusta ja aktivoi kehon omien morfiinin kaltaisten aineiden toimintaa. Näitä vaikutuksia voi tavoitella erilaisin kehollisin rentoutusmenetelmin, hengitys-, meditaatio- ja Mindfulness-harjoituksin. Luonnossa liikkuminen myös laskee kehon stressihormonitasoja.
Rentoutuminen on taito, ja taitojahan voi opetella. Harjoitus tekee mestarin ja mestaritkin harjoittelevat!
Kiireen maailmassa on hyvä antaa tilaa palautumiselle, unelle ja rentoutumiselle – se on viisautta!
Kirjoittaja on Finla Työterveys Oy:n työterveyshuollon erikoislääkäri Selina Selin.
Selina Selin omakuva 2020
Lue lisää:
Uupuminen saa miettimään, kelpaanko ja selviänkö
Fyysisen kunnon vaikutukset työkykyyn
Katso Finlan laaja valikoima ennaltaehkäisyyn perustuvia työterveyspalveluita.
