Meistä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä ajattelemme työn tekemisestä ja minkälaisia mahdollisuuksia tai esteitä näemme työurallamme olevan. Minkälaisen työn tekeminen juuri minua motivoi? Mistä minä innostun? Toisaalta, mikä omassa elämäntilanteessani on juuri nyt mahdollista? Mistä ehkä haluaisin luopua? Säännöllinen pysähtyminen oman työuran äärelle on enemmän kuin paikallaan – meistä jokaiselle.
Ruokakaupan myyjä on elementissään, kun saa palvella asiakkaita ja tehdä työtä ihmisten keskellä. On myös mahdollista ja täysin realistista, että hän samalla väsyy jatkuvaan ihmissuhdekuormitukseen tai oma keho ei enää suoriudu fyysisesti kuormittavasta työstä, vaikka työuran alkuvaiheessa työ kaupassa näyttäytyikin itselle hyvin sopivana. Oman työuratilanteen tarkastelu tulee ennemmin tai myöhemmin ajankohtaiseksi.
Selvää on, että yhtä lailla, kun työelämä muuttuu, niin muuttuu myös työntekijän ajatukset ja työssä olemisen kokemus. Se, mikä oli minulle tärkeää 15 vuotta sitten, voi olla tänään täysin yhdentekevää. Se mikä minua motivoi työssäni, ei välttämättä suinkaan motivoi kollegaani. Tarvitaan ymmärrystä, sekä yhteiskunnallisella että yksilöllisellä tasolla, työnantajaa unohtamatta.
Mitä pitää tapahtua, jotta työelämä näyttäytyisi yhä useammalle mielekkäänä ja innostavana? Sellaisena elämänalueena, jossa on samaan aikaan sekä turvallista oppia ja kehittyä ja joka tarjoaa kokemuksen siitä, että juuri minua arvostetaan.
Uraohjausta aikuisille
Työelämä vaatii tänään eri asioita kuin 10 tai 20 vuotta sitten. Se tulee vaatimaan niitä myös tulevaisuudessa, minkä vuoksi on selvää, että työelämän murroksessa selviävät parhaiten ne, jotka pärjäävät muutoksen keskellä. Ne, jotka pystyvät vaikuttamaan omaan työuraansa ja aktiivisesti edistämään sitä.
Kouluaikana opinto-ohjaus on osa opetussuunnitelmaa. Aikuiseksi kasvava nuori saa henkilökohtaista ohjausta omien urasuunnitelmien tekemiseen. Mitä kaikkea minusta voikaan tulla? Minkälaisiin ammatteihin ja työtehtäviin erilaiset polut vievät? Toki, opinto-ohjauksen laatu ja ohjauksesta saatu hyöty vaihtelevat sen mukaan, minkälainen ohjauksellinen ja kuulluksi tulemisen kokemus nuorelle opinto-ohjauksesta syntyy.
Työelämään siirtymisen jälkeen tällaisesta ohjauksellisesta tuesta tulee harvojen herkkua. Niillä eväillä, joita oman koulun opinto-ohjaaja on antanut, pitäisi pystyä rakentamaan omaa työuraa ja löytää kestäviä ratkaisuja. Työelämään jo vahvasti kiinnittyneillä kokemusmaailma näyttäytyy todennäköisesti hyvin erilaisena kuin työelämän kynnyksellä. Minkälainen työminäni oli 20-vuotiaana? Miltä näyttää 40-vuotiaan ammatti-identiteetti? Millainen on työtä tekevän mieli 60-vuotiaana? Kysymyksiä, joihin on vastauksia yhtä monta kuin on kysyjääkin.
Työssäkäyvälle ihmiselle työn tekeminen ja työhön liittyvien muutosten hallinta on usein hyvin vahvasti omalla vastuulla. Millä eväillä näitä omia työuran muutoksia ihminen voi sitten viedä eteenpäin ja hallita?
Työurakeskusteluja tarvitaan, jotta työssä jaksetaan
Työkykyvalmentajan työssä kohtaan usein ihmisiä, joilla ei ole oikein käsitystä siitä, mihin suuntaan omaa työuraa voisi viedä. Näköalattomuus ja oletettu vaihtoehtojen vähäisyys korostuvat. Tai jos omia toiveita ja kiinnostuksen kohteita uskaltautuu miettimään, ei välttämättä nähdä keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi. Moni tuskailee omassa työssään niin kauan, että oma keho alkaa oireilla ja on välttämätöntä puuttua tilanteeseen. Fyysiset tuki- ja liikuntaelinoireet sekä uni- ja keskittymisvaikeudet pakottavat tekemään asialle jotain – usein valitettavasti myös aika myöhään.
Kokemukseni mukaan jo yksi keskustelu ihmisen kokonaistilanteesta, toiveista ja motivaatiosta lähtee raottamaan ovia ja avaamaan sisäisiä lukkoja, jotka usein ovat esteenä omannäköiselle työuralle – varhainen puuttuminen mahdollistaa sen, että yksilö tarvitsee hyvin todennäköisesti paljon pienempiä muutostoimenpiteitä kuin tilanteessa, jossa on jo esimerkiksi välttämätöntä hakea sairauslomaa työstressin aiheuttamien univaikeuksien takia.
Keskustelut työura-asioista ja urasuunnittelusta voisi mutkattomasti saada osaksi esimerkiksi kehityskeskusteluja – luonteva paikka tarkastella omaa työtilannetta ja ajatuksia sen suhteen.
Monelle keskustelu oman esihenkilön kanssa on täysin riittävä jäsentämään omaa tilannetta, mutta ei kaikille. Tällöin kertaluonteinen uraohjauskeskustelu työkykyvalmentajan kanssa tarjoaa perspektiiviä omaan tilanteeseen ja toimii matalankynnyksen palveluna, jonka käyttöä ei tarvitse odottaa siihen asti, kun oma tilanne vaatii terveyden- tai sairaudenhoitoa ja esimerkiksi sairauslomaa.
Palveluun ohjautuminen tapahtuisi esihenkilön kautta ja se toimisi myös erinomaisena työnantajan ja työterveyshuollon yhteistyön tiivistämisen välineenä – ja ennen kaikkea työntekijän arvostuksen osoittajana.
Työurakeskustelun tarkoituksena ei ole se, että lähdetään automaattisesti suuntamaan ajatuksia pois nykyisestä työstä ja hakeutumaan uuteen työhön tai koulutukseen. On paljon tilanteita, joissa riittävä muutos yksilön elämään saavutetaan omaa työtä tai työnkuvaa muokkaamalla. Usein paljon hedelmällisempää onkin miettiä, miten omaa työtä muokkaamalla voin saada lisää mielekkyyttä työn tekemiseen.
Ammatilliset jumit kytkeytyvät hyvin usein näköalattomuuteen omassa tilanteessa. Työelämässä pitkään olleet voivat olla sen äärellä, ettei ole tietoa siitä, minkälaisia koulutusvaihtoehtoja on tarjolla ja miten niihin voisi itse hakeutua. Toisaalta, ilman koulutustakin voi työelämässä tehdä siirtoja. Tietoa erilaisista urapoluista ja työllistymisen keinoista tarvitaan, kuten myös siitä, miten näitä urapolkuja on juuri minun mahdollista tavoitella. Työuralla eteneminen ei tarvitse olla aina tikapuilla ylöspäin liikkumista, vaan siirtoja voi tehdä myös sivuttaissuunnassa ja joissain tilanteissa itselle paras ratkaisu voikin olla askel alaspäin.
Mihin pystyn itse vaikuttamaan?
Ihmisen kokemus työstä vaihtelee hyvin paljon sen mukaan, miten työtä arvottaa. Yhdelle työ on elämän prioriteetti numero yksi, toiselle muun elämän mahdollistava välttämättömyys ja kolmannelle jotain tältä väliltä. Oli niin tai näin, jokaiselle on hyvin todennäköisesti tärkeää se, että pystyy itse vaikuttamaan edes jotenkin omaan työhönsä. Koska tulen töihin ja milloin pidän tauot? Miten raamitan rutiinityöt luovan työn rinnalla? Kuinka yhteensovitan työn ja perheen? Nämä kaikki vahvistavat kokemusta siitä, että minä olen oman elämäni ohjaksissa.
Säännöllinen pysähtyminen oman työuran äärelle on tärkeää – se auttaa hahmottamaan ja arvioimaan sitä, missä nyt mennään ja mitä toivon omalta työuraltani. Mikä kaikki on minulle mahdollista juuri nyt? Elämässä tulee monia tilanteita, jolloin ei ole mahdollista tehdä isoja muutoksia tai välttämättä näkyviä muutoksia lainkaan. Silloinkin on kuitenkin aina mahdollista päivittää omaa ajattelua ja vaikuttaa siihen, mihin voi. Mikään ei muutu, jos mitään ei muuta.
Anneli Pekkala
Työkykyvalmentaja
Työkykyvalmentajan palvelut ovat osa Finlan laajaa ennaltaehkäisevää palveluvalikoimaan. Se montako käyntiä työnantaja maksaa, riippuu yrityksen työterveyshuoltosopimuksesta.
