Palautumisesta puhutaan ja kirjoitetaan tällä hetkellä paljon. Liikunnassa ja urheilussa palautuminen tarkoittaa, että väsyneet lihakset toipuvat ennalleen ja kehoon liittyvät tuntemukset muuttuvat kipeistä miellyttäviksi. Sama pätee henkiseen palautumiseen: palautumisen myötä väsynyt ja kuormittunut mielentila muuttuu virkeämmäksi tai energisemmäksi. Henkinen palautuminen on tärkeää varsinkin silloin, kun johonkin asiaan elämässä kuluu paljon voimavaroja.
Työpäivän, opiskelun tai vastaavan toiminnan jälkeen palautumiseen vaikuttavat muun muassa ravinto, liikunta, fyysinen terveydentila, muun kuormituksen määrä ja uni. Kaikki vaikuttaa kaikkeen – niinpä palautuminen vaikkapa työstä on vaikeaa, jos samaan aikaan on paljon huolia ja kuormaa yksityiselämän puolella. Palautuminen tai palautumattomuus on kaksisuuntainen tie: fyysinen sairastelu ja keholliset oireet vaikuttavat mielentilaan, mielenmaailmaan ja henkiseen palautumiseen, mutta sama pätee myös toisin päin.
Ylisuorittamiseen keskittyminen voi johtaa uupumiseen
Niin elämänlaatua kuin palautumista heikentää, jos keskittyy elämässään suorittamiseen. Moni aikuinen on virittynyt toimimaan siten, että saa jatkuvasti mahdollisimman paljon aikaiseksi arjessaan. Ajatus menee jotenkin niin, että ”kunhan suoritan tämän, tuon ja nuo asiat, niin sitten voin hengähtää.” Ikävä kyllä tällöin elämästä tulee helposti sitku-elämää, jossa odotetaan vain seuraavia vapaapäiviä, seuraavaa lomaa, eläkkeellejäämistä tai vastaavaa, jolloin kuorman toivotaan vihdoin helpottavan. Toisaalta tuleville vapaille ja rentouttaville hetkille ladataan niin paljon odotuksia, että pettymykset niiden suhteen ovat lähes väistämättömiä.
Suorittamisesta tulee ylisuoriutumista, kun täydellisestä tehtäväorientoitumisesta ja menestymisestä jollain elämänalueella muodostuu tapa pönkittää omaa heikkoa itsetuntoa ja häivyttää omia huonommuuden ja riittämättömyyden tunteita. Ylisuoriutuminen on koukuttavaa, koska muut ihmiset yleensä arvostavat ja kiittelevät ylisuoriutujaa. Voidaan olla tottuneita siihen, että ylisuorittaja tekee sen, mitä muut eivät jaksa eivätkä viitsi. Ylisuoriutuminen liittyy kuitenkin selkeästi uupumisriskiin. Jos antaa itsestään jollain elämänalueella kaiken, ei jää voimavaroja muuhun. Tyypillisesti hauskanpito, ihmissuhteet ja monenlaiset arjen asiat alkavat jäädä taka-alalle. Ne eivät enää kiinnosta ja niitä saattaa jopa alkaa laiminlyödä. Tällöin ollaan astuttu uupumiskehityksen junaan.
Huolehdi riittävästä palautumisesta työssä ja vapaa-ajalla
Uupumiskehitys kestää usein pitkän aikaa, eikä uupuminen johdu yksittäisistä tekijöistä, vaan siihen vaikuttaa tyypillisesti koko elämäntilanne. Uupumiskehityksen ensimmäiset merkit jäävät usein huomaamatta. Niihin kuuluu esimerkiksi kokemus siitä, että ei saa aikaiseksi tai tuota riittävästi. Tällainen kokemus ja siihen liittyvä huonommuudentunne saa yrittämään entistä enemmän, mikä johtaa pahenevaan väsymykseen. Elimistö on jatkuvassa stressitilassa, joka vaikuttaa toimintakykyyn ja elämänlaatuun erittäin kokonaisvaltaisesti.
Ihminen, joka on oppinut vaalimaan palautumista, ei uuvu helposti. Uupumista ehkäistäessä on siksi olennaista pohtia palautumista sekä käytännön keinojen kannalta että siitä näkökulmasta, miten ajattelutapaansa voisi muokata lempeämpään suuntaan. Ajattelutavan muutoksella voi olla keskeinen rooli siinä, onnistuuko pitämään rajansa ja huolen palautumiskyvystään, vai ajautuuko yhä väsyneemmäksi. Siksi jaan tässä muutaman vastaväitteen eräisiin tavallisiin uskomuksiin, joita uupumisriskissä oleva ihminen saattaa ajatella. Pohdi, voisitko käyttää näitä tai tämäntyyppisiä vastaväitteitä perustelemaan itsellesi sen, että tarvitset arkeen riittävästi palautumista ja vähemmän suorittamista.
”Olen huonompi kuin muut, jos en tee koko ajan täysillä.”
Vastaväite: et ole huonompi, vaan olet ihan samanlainen kuin kaikki muutkin. Oletko koskaan pysähtynyt katselemaan ympärillesi esimerkiksi kadulla, jumppatunnilla tai työpaikalla? Jos et ole, kannattaa kokeilla joskus. Näissä ympäristöissä nimittäin näkyy hienosti, miten ihmiset toimivat erirytmisesti. Jotkut työskentelevät ja tekevät asioita nopeasti ja intensiivisesti ja pitävät tauon tekemisessään vasta lopuksi. Useimmat kuitenkin tarvitsevat työskentelyn ja puuhaamiseen lomaan useita pieniä taukoja, hengähdystä. Harva suorittaa koko ajan täysillä.
”Kaikki muutkin pystyvät…”
Vastaväite: kaikki muut eivät pysty, eikä aina tarvitsekaan. Ihmiset vertaavat itseään usein mielikuviensa supermiehiin ja -naisiin, joiden kaltaisia oikeasti ei olekaan. Aikaa on jokaisella vuorokaudessa vain 24 h. Mihin sen käyttää, on toki jokaisen oma asia, mutta aivot eivät pysty toimimaan hyvin ilman riittävää lepoa.
”Lepo on ajantuhlausta.”
Vastaväite: lepo on olennainen juttu, jota on aiemmin liian vähän arvostettu. Ihminen tarvitsee sekä unta että lepoa jaksaakseen. Miksi muuten ihmiset nukkuisivat keskimäärin 7-9 h joka vuorokausi? Uni on tärkeä muun muassa muistin toiminnassa ja aivoterveyden ylläpitämisessä. Lepo taas laskee sykettä ja verenpainetta ja vähentää muutenkin kehon stressivasteita.
”Minun on suoriuduttava täydellisesti.”
Vastaväite: voit olla ihan tavallisen epätäydellinen ihminen – parhaasi tekeminen riittää. Itse asiassa täydellisyys on useimmista pelottavaa. Siinä ei ole paljoakaan inhimillisyyttä. Täydellinen suoriutuminen eliminoi meistä ytimen, josta Haloo Helsinki-niminen bändikin on lausunut seuraavasti: ”virheen mahdollisuus ihmisyydelle sisällön suo”. Virheettömyyden vaatimus kertookin usein ahdistuksesta ja peloista. Mitä oikeastaan pelkäät? Jos et olisi täydellinen, mitä se tarkoittaisi ja mihin se johtaisi?
”Minut hylätään, jos en miellytä muita ja tee niin kuin sanotaan”
Vastaväite: jos pelkkä miellyttäminen saa ihmiset pysymään lähelläsi, olet väärien ihmisten seurassa. Miellyttämisenhalu on mukava piirre ihmisessä ja usein se kertoo kiltteydestä. Toisaalta se kertoo toisinaan myös jämäkkyystaitojen puutteista. Jämäkkyystaidot auttavat suojaamaan itseä tilanteissa, joissa sinulta vaaditaan jotakin. Riittävän jämäkkä ihminen miettii, mitä itse tarvitsee ja tahtoo ja pyrkii neuvottelemaan asioista tämän suuntaisesti. Hylkäämisen pelko hälvenee, kun jämäkkyystaitoja pikku hiljaa harjoittelee. Opettele siis sanomaan ei, ensin helpommissa ja sitten vaikeammissa tilanteissa. Tämä auttaa myös vastustamaan uupumistaipumusta, joka voi liittyä miellyttämisenhaluun.
”Ei sitä ennenkään lepoa ja palautumista tarvittu”
Vastaväite: näinköhän? Uskon, että ihminen kyllä on selvinnyt ja selviää todella monista, vaikeistakin tilanteista, mutta uupumus, masennus tai muut mielenterveyden ongelmat ovat varmasti tehneet elämästä raskasta, kun hoitoa ja tukea ei ole aiemmin niin paljon ollut tarjolla. Nykyisin uupumus ja burnout ovat ilmiöitä, jotka lähes jokainen tuntee joko lähipiirinsä tai itsensä kautta, ja hoitoa on saatavilla. Uupumiseen liittyvä leimautuminen ja häpeä on vähentynyt, mikä taas on tehnyt avun hakemisen mahdollisemmaksi varhaisemmassa vaiheessa. Palautumisen ja levon tarve on sinänsä aina ollut ihmisen elämän osa. Kyse on minusta loppujen lopuksi pääasiassa elämänlaadusta. Haluatko elää niin kuin nyt elät – vai haluatko etsiä toisenlaisia tapoja elää ja kokea, mahdollisesti paremman elämänlaadun myötä? Ratkaisu on sinun.
Riikka Riihonen
Lääkäri, psykoterapeuttiopiskelija
Finla Työterveys Oy
