Tavoitteet muutosvastarinnan askelmerkkeinä

Riittävän varhainen tuki mahdollistaa parhaiten työkyvyn säilymisen ja vahvistumisen. Finlan työkykyvalmentaja ja työterveyshuollon sosiaalialan asiantuntija Elina Pons kirjoittaa tässä artikkelissaan muutoksen ja tavoitteiden merkityksestä.

Työhuoneeni ulkopuolella on rakennustyömaa. Vanha siirtyy syrjään, kun uuden tekijät määrittelevät toisenlaisen, paremman ja toimivamman. Aidatun alueen koristamat graffitit kertovat, ettei muutos tai sen keskeneräisyys ole jokaiselle mieleinen. Kun muutosta ja muutosvastarintaa lähestytään tavoitteiden valossa, tilanne jäsentyy, kokemus vaikutusmahdollisuuksista lisääntyy ja muutos muuttuu kestettävämmäksi. Työelämässä tämä voi olla oleellinen lähestymistavan muutos. Työntekijä tai työnhakija siirtyy katseen kohteesta itse näkijäksi.

Muutoksesta uusi normaali

Työelämän muutokset eivät ole aina konkreettisia tai edes näkyviä. Usein vaikuttavimmat muutokset tapahtuvat piiloisesti, kuten raportoimattomana priorisoimisena, hiljaisena itsesäätelynä tai ailahtelevaisena epävarmuutena. Laajemmin työelämän muutoksessa siirrytään tehokkuuskeskeisyydestä kestävyyteen, kontrollista luottamukseen ja ongelmien välttämisestä epävarmuuden sietämiseen. Niistä seikoista, jotka aikaisemmin ovat olleet väliaikaisia poikkeustiloja, on tullut uusi normaali.

Muutos ei ole ensisijaisesti rakenteellinen, vaan myös kokemusperäinen. Työn tekeminen ja työn hakeminen voidaan nähdä neuvotteluna omasta ammatillisesta merkityksestä, jolloin työntekijä tai työnhakija on aktiivinen toimija, joka rakentaa itsestään narratiivin työnantajille. Toimijuus edellyttää selkeitä tavoitteita, jotta muutos toteutuu oikeansuuntaisesti ja siinä säilyy kokemus työn hallinnasta. Kun työntekijä tai -hakija on muutoksen subjekti, voivat tavoitteet toimia välineenä käsitellä muutosvastarintaa. Työn hakemisen tai -tekemisen kaaos jäsentyy konkreettisiksi ja hallittaviksi askeliksi. Muutoksesta tulee väistämättömän pakon sijasta houkutteleva seikkailu jotakin kohti.

Tavoitteet tukevat etenemistä

Työntekijän näkökulmasta omassa työssä tai työnhaussa menestyminen edellyttää perustellusti asetettuja tavoitteita. Niiden tulee olla merkityksellisiä, riittävän konkreettisia ja realistisia sekä omannäköisiksi räätälöityjä. Keskeistä on ymmärtää, etteivät tavoitteet kuvaa vain lopputulemaa, kuten esimerkiksi uutta työtä tai tehtävän loppuunsaattamista, vaan ne määrittävät kaikkea etenemisen suuntaa ja tekemistä jo matkalla tavoitetta kohti. Kun työnhaku on kytkeytynyt tavoitteisiin, siirtyy valokeila epävarmuudesta tekemiseen. Samalla oma osaaminen ja siihen liittyvä dokumentointi toimivat työkaluina, eivät oman arvon määrittelijöinä.

Moni hyötyy siitä, että suunnan ollessa vielä epäselvä tai työnhaun tuntuessa hajanaiselta vaihtoehtoja voi oivaltaa yhdessä jonkun toisen kanssa. Joskus keskustelu kirkastaa ensimmäisen askelman tai selkeyttää suuntaa. Työterveyshuollon moniammatillista osaajuutta on hyödynnettävissä myös silloin, kun työntekijän tai työnhakijan on aika sysätä vanha syrjään ja rakentaa toisenlaista uutta, parempaa ja toimivampaa.

Elina Pons
Työterveyshuollon sosiaalialan asiantuntija
Työkykyvalmentaja