Onko mielipaha sairaus?

Joni Mitchellin kappale Both sides now kuvaa, miten pilvet näyttivät lapsena enkelin hiuksilta ja jäätelölinnoilta, mutta aikuisena pilvet peittävät taivaan ja muuttuvat sateeksi. Asioilla on aina kaksi puolta. Tämä kaksijakoisuus näyttäytyy myös työelämässä.

Työkyvyn arviointi vaatii molempien näkökulmien ymmärtämistä

Työterveyshuolto on ainoa terveydenhuollon toimija, jolla on yhteys työpaikkaan ja siten mahdollisuus kuulla sekä työntekijän että työnantajan näkökulmia. Tilanteet, joissa vastaanotolle hakeutuu työntekijä jonkinlaisen konfliktitilanteen yhteydessä, vaativat työterveyshuollossa erityisen tarkkaa harkintaa. Työterveyslääkäri joutuu arvioimaan, onko potilaan kuvaamien oireiden taustalla esimerkiksi työyhteisön ristiriita tai siviilielämän surut, jotka eivät ole sairauksia eivätkä oikeuta palkalliseen sairauspoissaoloon.

Henkilöllä voi kuitenkin jo ennestään esimerkiksi masennusta tai ahdistuneisuushäiriö. Näiden oireita konfliktitilanne saattaa entisestään voimistaa ja sitä kautta laukaistakin sairausperusteisen syyn poissaololle, huomioiden myös esimerkiksi työtehtävään liittyvät turvallisuustekijät. Viikon valvoneena ei voi ajaa autoa eikä tehdä hoitotyötä.

Milloin elämän vaikeuksista tulee sairautta?

Vakavien psyykkisten sairauksien määrä ei ole kasvanut, mutta psyykkisin perustein kirjoitettujen sairauspoissaolojen määrä on. Taustalla näkyy kulttuurinen muutos. Tuoreessa Itsekkyyden aika -kirjassaan professori Keltikangas-Järvinen kuvaa, miten yksilöllisyyden ihannointi on kääntynyt itsekkyyden hyväksymiseksi: vain omilla tunteilla on väliä.

Työelämässä tämä näkyy yksilöllisten toiveiden ja vaatimusten lisääntymisenä. Samalla arjen tunnehaasteet ovat medikalisoituneet. Puhumme ahdistuksesta ja masennuksesta, vaikka kyse olisi elämään kuuluvasta surusta, pettymyksestä tai harmituksesta. Positiivisuuden korostamisen keskellä kyky kohdata vaikeuksia heikkenee ja resilienssi rapautuu. Tätä ei ratkaista 20 minuutin vastaanotolla.

Ratkaisuja työarkeen luottamuksellisella yhteistyöllä

Uusi työterveyshuoltokäytäntö korostaa yhteistyötä. Ennen sairauspoissaoloa olisi syytä selvittää, mistä työkykyhaaste kumpuaa: onko kyse osaamisen puutteesta, epäselvistä työtehtävistä, vai siitä, että nykyinen työ ei sovi elämäntilanteeseen? Vastaanotolla on tärkeä kuulla työntekijän huoli, mutta myös pohtia, miten esihenkilö sanottaisi kokemusta ja muistaa, että työpaikkaan liittyvät ongelmat voidaan ratkaista vain työpaikalla. Työntekijä kaipaa arvostusta ja esihenkilön täytyy saada työarki toiminaan. Kukaan ei halua olla paha tai hankala.

Työterveysneuvotteluissa voidaan pohtia työn keventämistä ajallisesti tai laadullisesti, mutta on hyvä huomata, että aina ei tarvita edes sitä. Jo pelkkä pysähtyminen asian äärelle, keskustelu ja ymmärryksen lisääminen molemmin puolin voivat tuoda ratkaisun.

Vastaanotolla mietitään hoitoa ja kuntoutusta. Jos ahdistus ei kahdessa viikossa helpotu, onko sairauspoissaolon jatkaminen oikea ratkaisu? Vai pitäisikö arkea rakentaa uudelleen niin, että työ voisi olla osa toipumista? Ratkaisu löytyy vain työnantajan, työntekijän ja työterveyshuollon luottamuksellisesta yhteistyöstä. Kun haasteet henkilöityvät, ollaan jo karikossa, jossa sairauspoissaolo voi ratkaisun sijaan ollakin osa ongelmaa.

Ehkä apu löytyykin sairauspoissaolojen sijaan yhteiskunnallisesta keskustelusta, johtamiskoulutuksesta, työelämätaitojen vahvistamisesta ja työelämän joustojen paremmasta huomioimisesta elämän murroskohdissa. Työkyky ei synny irrallaan arjesta.

Haluamme Finlassa kasvaa yhä vastuullisemmaksi toimijaksi. Vastuullisuus voi syntyä vain luottamuksellisen työterveysyhteistyön tuloksena, jossa sekä työntekijä että työnantaja tulevat nähdyksi. Silloin sanat muuttuvat teoiksi.

Kirjoittajat:

Tuomo Vähäsarja, vastaava työterveyslääkäri ja
Anniina  Anttila, johtava työterveyslääkäri

Finla työterveys