Valitettavasti valintamme kohdistui juuri sinuun – Muutosneuvottelut ja miten niistä selvitään?

Kun yrityksessä käynnistyvät muutosneuvottelut, käynnistyy samalla paljon muutakin, piiloista. Työntekijä havahtuu tarkastelemaan suhdetta työhönsä, riippumatta siitä, onko oma työpaikka uhattuna vai ei. Työpaikka puolestaan muuttuu odotushuoneeksi, jossa pidetään silmällä vierustoverin vuoronumeroa, ja samalla pohditaan, sitoutuako ja sinnitellä vai ryhtyäkö tyhjentämään työpöytää.

Tässä blogissa tarkastellaan muutosneuvotteluja työpaikan eri rooleista käsin, työkykyvalmennuksen näkökulmista. Vaikka muutosneuvotteluissa huomio kohdistuu usein riskeihin ja huolenaiheisiin, voi jälkikäteen tunnistaa, että muutos oli sysäys jollekin uudelle. Se voi tarkoittaa pysähdystä tai jopa työntövoimaa, jonka ansiosta rohkaistuu hakemaan tehtävään, koulutukseen tai urapolulle, jota ei aiemmin olisi tullut harkinneeksi. Muutos voi käynnistää ammatillisen suunnanmuutoksen ohella myös paremman tasapainon löytymisen työn ja vapaa-ajan välillä.

Risteyskohdista eteenpäin

Kun Ihmemaan Liisa saapuu seikkailuillaan tienristeykseen ja kohtaa puun oksalla lekottelevan Irvikissan, Liisa kysyy kissalta, kumpaan suuntaan hänen kannattaisi kääntyä. Irvikissa vastaa: ”Riippuu siitä, mihin olet menossa”. Kun Liisa toteaa, ettei tiedä, vastaa Irvikissa: ”Sitten ei ole väliä, kumman tien valitset.”

Työuran tienhaaroissa muutokset etenevät usein nopeina tapahtumaketjuina ja edellyttävät välitöntä reagointia. Mikäli ajattelemme, että tasapainoinen työelämä tarkoittaa pysyvyyttä, muutos on ei-toivottu uhka. Kun muutosneuvottelut koskevat itseä tai läheistä, arki nyrjähtää hetkellisesti paikoiltaan. Eksyksissä olevan Ihmemaan Liisan vastaus voi tähän kontekstiin liitettynä tarkoittaa, että kun yhteys omiin tarpeisiin, motivaatiotekijöihin ja merkityksellisyyden kokemuksiin on haurastunut, näyttäytyy tulevaisuuden suunta erityisen epäselvänä. Kun taas arvot kulkevat kirkkaana johtotähtenä, voi hetkellisesti eksynytkin lisätä arvojen mukaista käyttäytymistä, kurotella kohti ratkaisuja ja haasteita, ja löytää uudelleen reitille.

Jokainen työntekijä kokee muutosneuvotteluiden paineessa työskentelemisen omalla tavallaan ja käsittelee tilannetta yksilöllisessä aikataulussaan. Joku työstää asiaa puhumalla, toinen vaikenee, kolmas tarttuu toimeen. Tulevaisuususkon ja toivottomuuden eritahtinen vuorottelu voi aiheuttaa jännitteisyyttä, joka helposti näyttäytyy toimivan vuorovaikutuksen haasteina. Onkin tärkeää, joskaan ei aivan ongelmatonta, huomioida niin työntekijän yksilölliset, ajankohtaiset tarpeet kuin pitää yllä yhteistä meisyyttä, sekä edelleen vahvistaa työn tuomia rutiineja ja tuottavuutta arjen tekemisessä.

Vakautta ja vastuuta

Esihenkilöiden rooli on muutosneuvotteluissa merkittävä. He välittävät organisaation päätöksiä, tukevat työntekijöitä muutoksen keskellä ja ylläpitävät vakautta. Kun yhteenkuuluvuuden ja toiveikkuuden vahvistaminen korostuu, työntekijöiden riippuvuus esihenkilöistä kasvaa. Esihenkilöiden psyykkistä kuormitusta lisää se, että heiltä odotetaan onnistunutta muutosjohtamista samalla kun he itsekin voivat kokea epävarmuutta omasta asemastaan ja kokonaistilanteesta.
Esihenkilöiden tukeminen keskellä moninkertaista vastuuta voikin muodostua merkitykselliseksi tekijäksi siinä, miten työyhteisö selviytyy muutoksesta.

Kun muutosneuvottelut ovat ohi, katse tulisi kääntää myös organisaatioon jäävään henkilökuntaan, jota pidetään onnekkaina selviytyjinä. Tilanne voi kuitenkin olla heillekin kuormittava; työ on organisoitava uudelleen, on sopeuduttava muuttuneisiin odotuksiin ja työnkuvaan. Suru työtovereiden lähdöstä voi jäädä pinnan alle, samoin huoli uusista muutoksista. Osa kokee myös ristiriitaista syyllisyyttä siitä, että sai jäädä.

Kuuleeko kukaan?

Työyhteisön toipuminen muutosneuvotteluista tapahtuu usein hitaasti ja sen vaiheet säilyvät tärkeänä osana yrityksen narratiivia. Muutoksen positiivisia vaikutuksia ei kannata korostaa työpaikalla, jossa muutosprosessi on vielä kovin keskeneräinen, tunteet pinnassa ja kriisi päällä. Ajallisen etäisyyden päästä tilanteesta voi kuitenkin löytää jotakin hyvääkin.

Uusissa aluissa vahvimmin pärjäävät he, jotka pystyvät asemoimaan itsensä uudelleen, tekevät toteuttamiskelpoisia suunnitelmia itseään koskien ja pitävät osaamisensa ajantasaisena. Hallinnan kokemusta voi kasvattaa pohtimalla, minkä pienenkin askeleen voi ottaa seuraavaksi. Oleellista on kiinnittää huomiota uskomuksiin, joita tilanteesta tulkitsee. Mikäli irtisanottu työntekijä uskoo, ettei työllistymisen mahdollisuuksia juurikaan tarjolla ole, hän voi ajatuksensa perusteella jättää varteenotettavia työpaikkoja hakematta tai hakea niitä paneutumatta, jolloin uskomuksesta tuleekin itseään toteuttava ennuste.

Jos muutosneuvottelut ja niistä johtuva epävarmuus pitkittyvät, toiveikkuuden kokemus helposti murenee ja tulevaisuuden näkymät näyttäytyvät epämääräisinä. Tilanteen tarkastelu etäämmältä voi auttaa. Työterveyshuollolla on puolueettomana toimijana tärkeä rooli voimavarojen tunnistamisessa, työkyvyn seurannassa ja tuen tarjoamisessa. Työterveyshuollon työkykyvalmentajan vastaanotolla voi saada keinoja muutoksen jäsentämiseen sekä käytännöllisiä työkaluja muutoksesta selviytymiseen, esimerkiksi toimeentulon ja etuuksien hakemisessa, työnhaun dokumenttien päivittämisessä tai piilotyöpaikkahaussa.

Kaikkina aikoina tarvitaan yhteen hiileen puhaltamista, mutta erityisen merkityksellistä se on vaikeissa poikkeusoloissa. On tärkeää muistaa, ettei hetkellinen epävarmuus määrittele koko tulevaisuutta. Toiveikkuuden ylläpitäminen ei tarkoita vaikeiden kokemusten sivuuttamista, vaan uskallusta nähdä, että ajan myötä versoo uusia alkuja ja merkityksellisiä suuntia.

Kirjoittaja:

Elina Pons
työkykyvalmentaja, sosiaalialan asiantuntija
Finla työterveys

Lue lisää:

Airaskorpi, A. 2020. Riittävän hyvä.
Lindström, S. & Savaspuro, M. 2023. Kiitti mulle riitti. Näin selviydyt voittajana työelämän turbulenssista.
Saarelma-Thiel, T. 2009. Eteenpäin kriisistä.