Kun halu tietää lisää kohtaa lääketieteellisen harkinnan – miten löydämme tasapainon?

Terveyteen liittyvät päätökset eivät ole aina yksinkertaisia. Nykyään yhä useammalla on mahdollisuus hankkia itse maksamalla erilaisia laboratorio- ja kuvantamistutkimuksia – usein oman mielenrauhan vuoksi. Samalla terveydenhuollon ammattilaiset pohtivat yhä enemmän, mikä on tutkimusten todellinen tarve ja hyöty.

Finlassa haluamme tarkastella tätä ilmiötä rauhallisesti, ilman vastakkainasettelua.

Miksi tutkimuksia halutaan?

Terveyteen liittyy inhimillinen tarve ymmärtää ja ennakoida. Epävarmuus voi herättää huolta, ja tutkimukset voivat tuntua keinolta hallita tilannetta. Tämä on täysin ymmärrettävää – pelko ja halu varmistaa oma hyvinvointi kuuluvat elämään.

Mahdollisuus ostaa tutkimuksia itse lisää valinnanvapautta, mutta tuo mukanaan myös uudenlaisen vastuun: miten tuloksia tulkitaan ja mitä niiden perusteella kannattaa tehdä?

Kaikki löydökset eivät tarkoita sairautta

Tutkimusten lisääntyessä lisääntyvät myös löydökset. Kaikki poikkeavat arvot tai kuvantamislöydökset eivät kuitenkaan tarkoita sairautta tai vaadi hoitoa. Osa niistä on täysin normaaleja, esimerkiksi ikääntymiseen liittyviä muutoksia.

Tutkimusnäyttö osoittaa, että oireettomien henkilöiden laajat seulonnat tai tutkimuspaketit eivät useinkaan paranna terveyttä. Sen sijaan ne voivat johtaa turhiin jatkotutkimuksiin, lisääntyneeseen huoleen ja pitkittyneeseen epävarmuuteen.

Toisin sanoen: se, mikä lähtee liikkeelle mielenrauhan hakemisesta, voi joskus lisätä huolta.

Lääkärin rooli: enemmän kuin tutkimusten tilaaja

Terveydenhuollon ammattilaisten tehtävä ei ole vain mahdollistaa tutkimuksia, vaan auttaa arvioimaan niiden tarpeellisuutta ja merkitystä. Tämä on keskeinen osa eettistä hoitoa.

Ammattilaisen vastuulla on tunnistaa tilanteet, joissa tutkimuksista on selkeää hyötyä, tukea potilasta ymmärtämään, mitä löydökset tarkoittavat sekä välttää tarpeetonta medikalisaatiota.

Medikalisaatio eli lääketieteellistyminen on prosessi, jossa arkielämän ilmiöitä, elämäntapahtumia ja poikkeavuuksia aletaan määritellä lääketieteellisinä sairauksina tai ongelmina, jotka vaativat hoitoa. Tällöin lääketieteen toimialue laajenee ja ”terveen” raja muuttuu usein sopimuksenvaraiseksi.

Joskus tämä tarkoittaa myös sitä, että suositellaan olemaan tutkimatta enempää.

Entä jos tutkimuksia on jo tehty?

Tilanne on monelle tuttu: tutkimuksia on tehty, mutta tulokset herättävät uusia kysymyksiä.

Tällöin tärkeintä on, ettei jää yksin tulosten kanssa.

Terveydenhuollon ammattilainen voi auttaa suhteuttamaan tulokset kokonaisuuteen, sekä erottamaan merkitykselliset löydökset harmittomista. Ammattilaiset arvioivat myös, tarvitaanko lisätutkimuksia vai riittääkö seuranta.

Usein juuri keskustelu ja asiantuntijan arvio tuovat sen mielenrauhan, jota tutkimuksilla alun perin haettiin.

Ei liikaa, ei liian vähän

Tutkimukset ovat tärkeä osa terveydenhuoltoa silloin, kun niille on peruste. Esimerkiksi oireet, riskitekijät tai sukurasite voivat tehdä tutkimuksista tarpeellisia. Myös ennaltaehkäisevät tarkastukset, kuten verenpaineen, verensokerin ja kolesterolin seuranta, ovat keskeisiä.

Tasapaino syntyy siitä, että tutkimuksia tehdään oikeaan aikaan ja oikeasta syystä.

Kuunteleminen on keskiössä

Lopulta kyse ei ole vain tutkimuksista, vaan kohtaamisesta. Huoli terveydestä ansaitsee tulla kuulluksi ja sanoitetuksi.

Finlassa uskomme, että hyvä hoito perustuu kuuntelemiseen ja päätökset tehdään yhdessä potilaan kanssa. Tavoitteena on aidosti lisätä hyvinvointia, ei vain tutkimusten määrää.

Terveydenhuollon ammattilaisen puoleen kannattaa kääntyä niin ennen tutkimuksia kuin niiden jälkeenkin. Yhdessä voidaan löytää ratkaisu, joka tukee sekä terveyttä että mielenrauhaa.

Lähteitä ja taustamateriaalia

https://www.choosingwisely.org
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5632908/ (Overdiagnosis and overtreatment)
https://www.who.int/home
https://www.kaypahoito.fi
https://www.laakariliitto.fi/

Tuomo Vähäsarja, lääkäri. Ajatuksia aiheesta -kirjoitusmateriaali