Jos sinulla on hengitystieinfektion oireita, ota ensin yhteyttä omaan työterveyshoitajaasi tai asiakaspalveluumme puhelimen (03 25639555) tai chatin / videovastaanoton välityksellä. Ethän tule millekään vastaanotolle hengitystieoireisena ilman ennakkoyhteydenottoa.

Millainen on sinun stressinsietoikkunasi? Aivojen käyttöopas vireystilan hallintaan

Stressinsietoikkuna ja vireystila

Ihmisaivot ovat mainio väline. Niiden avulla voimme selviytyä, oppia uutta ja löytää ratkaisuja ongelmiin. Ihmisaivojen avulla meillä on muistoja, ajatuksia ja unelmia. Ihmisaivot voivat myös loputtomassa määrin järkeillä, huolestua ja kehittää ajatuskuormaa, joka voi viedä mielen ja kehon uhkatilaan tai lamaannukseen.

Voiko omaa stressinsietoikkunaa suurentaa? Mitä keinoja siihen voisi olla? Jotta omien aivojen toimintaa ymmärtää, kannattaa niiden toimintaa lähteä tarkastelemaan aivan alkutekijöistä.

Kolme erilaista vireystilaa

Ensimmäinen tärkeä ymmärrys aivojen toiminnasta on vireystila – mielellisen valppauden tila. Tällä tarkoitetaan eri asiaa kuin tunnetilaa, vaikka tunnetilat toki voivat vaikuttaa vireystilaan sinänsä.

Vireystila on fysiologinen ja psykologinen – eli toisin sanoen kehon ja mielen – valveillaolon ja reagoinnin tila. Siihen liittyy tärkeiden aivoalueiden aktivaatiotaso ja se vaikuttaa sykkeeseen sekä verenpaineeseen. Kaikki aistit ovat valppaina, keho on valmiina liikkumaan ja henkilö on valmiina reagoimaan.

Voimme erottaa toisistaan kolme erilaista vireystilaa. Optimaalisella vireystilalla tarkoitetaan tilaa, jossa aivomme toimivat parhaalla mahdollisella tavalla. Sitä voidaan kutsua myös ”stressinsietoikkunaksi”. Lisäksi voimme erottaa ylivireystilan, jolloin vireys on liian korkea, sekä alivireystilan, jolloin vireys on nimensä mukaisesti liian alhainen. Kaikilla näillä vireystiloilla on kuitenkin oma, tarkoituksenmukainen funktionsa. Vireystila vaihtelee päivän mittaan. Se nousee ja laskee riippuen siitä, mitä tapahtuu ulkomaailmassa tai sisäisessä maailmassa.

Miten aivot toimivat?

Vireystilan säätelyn kannalta on myös tärkeää ymmärtää, miten aivot toimivat. Aivot koostuvat itse asiassa kolmista eri aivoista, joita voidaan nimittää ”matelija-aivoiksi”, ”nisäkäsaivoiksi” ja ”ihmisaivoiksi”. Jokaisella näistä kolmista aivoista on oma erikoisalansa ja ydintehtävänsä.

Matelija-aivoilla tarkoitetaan aivorunkoa, joka on aivojemme osista vanhin ja alkukantaisin. Ne ovat ensimmäinen aivojen osa, joka rakentuu raskauden aikana. Matelija-aivot pitävät kehon toiminnassa säätelemällä kehon automaattisia toimintoja, esimerkiksi sydämen sykettä, verenpainetta, hengitystä ja ruoansulatusta. Ne myös prosessoivat kehon aistimukset.

Nisäkäsaivoilla tarkoitetaan limbistä järjestelmää, eli tutummin tunneaivoja. Ne säätelevät tunteita ja niissä prosessoidaan tunnepitoinen informaatio. Nisäkäsaivot myös aktivoivat vaaraan ja uhkaan liittyvät selviytymisstrategiat.

Ihmisaivoilla tarkoitetaan aivokuorta, jossa sijaitsee analyyttinen mieli. Ihmisaivot ovat aivojemme nuorin ja monimutkaisin osa. Ne ovat vastuussa tiedollisen informaation prosessoinnista: ajattelusta, suunnittelusta, valintojen tekemisestä, puhumisesta ja oppimisesta. Jos aivot ovat täysin kehittyneet, ihmisaivot voivat komentaa ”muita aivoja”. Tätä kutsutaan impulssikontrolliksi. Voit esimerkiksi jättää huomiotta matelija-aivoissa muodostuvan näläntunteesi, kunnes olet saanut suoritettua tehtäväsi loppuun asti.

Normaalisti nämä kolmet aivot toimivat yhdessä hyvänä tiiminä, jokainen huolehtien omasta erikoisalastaan. Jos ihmisen vireystila on kuitenkin liian alhainen tai korkea, aivot eivät enää toimikaan hyvin yhdessä. Esimerkiksi stressi voi aiheuttaa korkean vireystilan, jolloin se voi häiritä näiden kolmen aivojen osan yhteistoimintaa.

Vireystila vaikuttaa aivojen osa-alueisiin

Miten vireystila ja aivojen eri osa-alueet sitten kytkeytyvät toisiinsa?

Optimaalisessa vireystilassa ihmisaivot ovat johtoasemassa – ne ovat aivojen kapteeni. Voit tehdä suunnitelmia, pohtia ongelmia ja löytää ratkaisuja. Voit tehdä myös tietoisia valintoja. Tämä on tärkeää, jotta voisit saavuttaa päämääräsi ja saada hyvän elämän.

Jos aivot joutuvat ylivireystilaan, mantelitumake toimii kuin hälytyskello: se käynnistää puolustusreaktion. Kapteeni väistyy: ihmisaivot menevät pois päältä ja nisäkäsaivot ottavat komennon. Tämä johtuu siitä, että aivot ovat alkukantaisessa taistele tai pakene -tilassa ylivireyden vuoksi. Nisäkäsaivojen alkukantaiset puolustusreaktiot käynnistyvät, jolloin tärkeimpänä prioriteettina on selviytyminen. Tämä on erittäin hyödyllistä välittömän vaaran uhatessa, jolloin ei ole aikaa ajatella, vaan tarvitaan välitöntä toimintaa. Tässä tilassa ihmisaivot olisivat liian hitaat reagoimaan uhkaan ja ne vain hidastaisivat selviytymisreaktiota. Kun ihmisaivot ovat pois päältä, oppiminen tai selkeä ja laadukas ajattelu ei enää ole mahdollista.

Se stressin määrä, jonka mantelitumake sietää käynnistämättä hälytysreaktiota, on sinun stressinsietoikkunasi.

Jos taas mantelitumake aistii, että aktiivinen puolustus lisää vaaraa, se käynnistää passiivisen puolustusreaktion: alistumisen. Tällöin sekä ihmisaivot että nisäkäsaivot menevät pois päältä. Matelija-aivot ottavat komennon, ja aivot menevät alivireystilaan. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisellä ei enää ole käytössä ihmisaivojen mahdollistamaa selkeää ajattelua tai ongelmanratkaisua, eikä nisäkäsaivojen aktiivista vaaran kartoittamista ja pelastautumiskäyttäytymistä.

Matelija-aivot valmistavat kehoa tilaan, jossa suurin mahdollinen määrä energiaa säästyy: syke ja hengitys hidastuvat, ruumiinlämpö laskee, verenkierto hidastuu, kehon omia kivunlievittäjiä vapautuu, ja eräänlainen levollisuus ja rauha nousevat pintaan. Liikkuminen on vaikeaa: tuntuu siltä kuin olisi halvaantunut.

Alivireystila johtuu liian alhaisesta stressitasosta. Tavallisessa arjessa alivireystila näkyy yleensä siten, että olet tylsistynyt tai väsynyt ja unelias. Olet poissaoleva, etkä jaksa keskittyä. Aivoissasi on liian vähän energiaa. Olet kuin puhelin tai tietokone, joka ei toimi, kun akun lataus ei riitä.

Selviytymisreaktiot: taistelu, pakeneminen, jähmettyminen tai alistuminen

Nämä selviytymisstrategiat ovat meillä kaikilla sisäsyntyisiä: reaktioita ei tarvitse oppia, vaan ne ovat jo sinussa, kun synnyt. Ajattelu ei määrää sitä, mikä strategioista aktivoituu tietyssä tilanteessa, eikä sitä voi tietoisesti valita.

Selviytymisstrategian valinnan tekee mantelitumake, joka aktivoi tilanteen kannalta hyödyllisimmän reaktion vaaran ja tilanteen erityispiirteiden mukaan. Tänä päivänä vaarat ovat ani harvoin samoja kuin esi-isillämme, mutta selviytymisstrategiat ovat säilyneet aikojen saatossa ja näkyvät toiminnassamme.

Taistelureaktiossa vihollisen kimppuun hyökätään, minkä jälkeen vaara on ohi. Jos vihollinen on iso ja vahva, ja uhri on pieni ja heikko, strategia ei ehkä ole kovin menestyksekäs.

Pakoreaktiossa saatat itsesi vihollisen ulottumattomiin, minkä jälkeen vaara on ohi. Jos taas vihollinen on nopea ja uhri on hidas, tämäkään ei ehkä ole strategiana kovin menestyksellinen.

Jähmettymisreaktiossa keho on liikkumaton, mikä sammuttaa saalistajan hyökkäysreaktion. Jähmettymisreaktion voi havaita esimerkiksi urheilussa: urheilijat saattavat kokea painetilanteessa, että he ”jäätyvät kentälle”. Maalivahti ei liikukaan, kun pallo tulee kohti. Kun vaara on ohi, keho palaa normaaliin tilaansa, ja ihmisaivot ottavat taas komennon.

Jos mantelitumake aistii äärimmäisen vaaran ja hyvin vähäisen pelastautumisen mahdollisuuden, se käynnistää alistumisreaktion. Keho on kuin kuollut. Alistumisreaktion selviytymisarvo perustuu sille, että ”saalistajaeläin ei syö sellaista, jota ei itse ole saalistanut”. 

Vireystilan hallinta

Vireystilan hallinta on tärkeä osa itsekontrollia, ja sen säätelyä kannattaa opetella sietoikkunan sisällä pysymiseksi. Jos ihmiset haluavat saada paremman elämän, heidän on opeteltava säätelemään vireystilaansa. Tosiasia on tämä: jos sinä et hallitse vireystilaasi, vireystilasi hallitsee sinua!

Se on kuin autolla ajamista: jos et käytä rattia, kaasupoljinta ja jarruja, autosi ohjaa itse itseään ja joudut kolariin. Vireystilan hallinnan kaksi askelta ovat itsetiedostaminen ja aktiivinen väliintulo.

Itsetiedostaminen: tunnistussignaalit

Vireystilan hallinta alkaa itsetiedostamisesta. Ilman itsetiedostamista vireystilan hallinnassa ei ole mahdollista päästä edes alkuun. Tarkkailtavia signaaleja on kolmea eri tyyppiä: kehosignaalit, käyttäytymissignaalit ja vuorovaikutussignaalit.

Kehosignaalit

Vireystila vaikuttaa kehoon, ja vireystilan muutokset aiheuttavat muutoksia kehon aistimuksissa. Tarkkailemalla kehosi reaktioita huomaat, jos vireystila liian korkea tai alhainen. Erilaisia kehosignaaleja ovat esimerkiksi sydämen syke, ruumiinlämpö, hikoilu, lihasjännitys tai lihasten rentous, ihon väri, unettomuus tai liiallinen nukkuminen, katseen kohdistaminen tai tuijottaminen, energiamäärä, nopeat tai hitaat liikkeet, ruokahalu, vapina tai tärinä.

Käyttäytymissignaalit

Ylivireystilassa käyttäydyt eri tavalla. Teet eri asioita, tai teet samoja asioita eri tavalla. Voit tunnistaa ongelmallisen vireystilan havainnoimalla käyttäytymistäsi. Käyttäytymissignaaleja ovat esimerkiksi itsestään huolehtiminen tai sen puute, tekojen toistaminen, liiallinen alkoholin käyttö, uhkapelaaminen, huutaminen, hermostuneisuus, itsensä vahingoittaminen, liiallinen liikunta tai sen puute.

Vuorovaikutussignaalit

Vireystilamme vaikuttaa voimakkaasti siihen, miten reagoimme toisiin ihmisiin. Kun vireystila on liian alhainen, voimme tuntea itsemme irrallisiksi, poissaoleviksi, välinpitämättömiksi toisia kohtaan tai taipuvaisiksi vetäytymään syrjään. Kun vireystila on liian korkea, saatamme joutua konflikteihin, työntää toisia pois luotamme ja ajatella toisista pahaa. Kaikilla meillä on omat signaalimme, ja mitä paremmin tunnet omat signaalisi, sitä aikaisemmin voit puuttua vireystilaasi pitääksesi sen sietoikkunan sisällä.

Aktiivinen väliintulo

Signaaliesi hyvä tunteminen ja tunnistaminen on kuin ennakkovaroitusjärjestelmä. Tämä on hyvä asia, koska se antaa sinulle mahdollisuuden puuttua tilanteeseen ja säädellä vireystilasi optimitasolle.

On monia asioita, joita voit tehdä säädelläksesi vireystilaasi ylös- tai alaspäin. Nämä asiat vastaavat kolmea signaalityyppiä: keho-, käyttäytymis- ja vuorovaikutussignaaleja.

Vireystilan säätelyyn on monia tapoja: vetäydy tilanteessa, laske nollasta sataan, kuuntele musiikkia, pyydä apua, itke, kunnes energiataso laskee, tunnista tunteesi, jaa ongelma ystävän kanssa, tee jotain mieluisaa, meditoi, liiku, kuuntele musiikkia, ole itsemyötätuntoinen, auta jotakuta toista tai ryhdy luovaan toimintaan.

Työyhteisössä on tärkeää, että voit turvallisesti ottaa puheeksi esimiehen kanssa omaan jaksamiseesi liittyviä tekijöitä. Tiedetään, että juuri myötätunto tasoittaa parhaiten aivojen virittämää uhkatilaa, jota mantelitumake hallitsee.

 

Airi Hietakangas

Työterveyspsykologi, psykoterapeutti (YET)


Finlan työterveyspalveluissa panostetaan työntekijöiden hyvinvointiin, työkyvyn edistämiseen ja ennaltaehkäisevään toimintaan. Mikäli haluat kuulla lisää palveluistamme ja tavastamme toimia, ota meihin yhteyttä!

Jos sinulla on hengitystieinfektion oireita, ota ensin yhteyttä omaan työterveyshoitajaasi tai asiakaspalveluumme puhelimen (03 25639555) tai chatin / videovastaanoton välityksellä. Ethän tule millekään vastaanotolle hengitystieoireisena ilman ennakkoyhteydenottoa.