In Blogi

Ensimmäiset kerrat eivät unohdu. Ajatteletpa ekalle luokalle menoa, kesän ensimmäisen mansikan makua tai Sitä Kuuluisaa Ekaa Kertaa, todennäköisesti silmäräpäyksessä voit palata sen kerran tunnelmaan, kokemusten ja tuntemusten maailmaan.

Entäpä millainen oli sinun ensimmäinen kesätyökokemuksesi? Minulla on asian suhteen ollut onnea. Ensimmäinen kesätyöni oli juuri niin suolaisenmakea kokemus, kuin vain marjojen poiminta voi olla! Suolaisen hien virratessa selkää pitkin, muut ainekset olivatkin makeita. Mansikoiden lisäksi muistan makeat naurut, kun minä ja muut 15-kesäiset kisailimme ankkakävelyssä, marjalaatikoiden painossa ja tehtyjen tuntien määrässä. Mahat kipeinä naurusta ja ajoittaisesta mansikkaähkystä ”huuhdoimme” punaista kultaa muovirasioihin teini-ikäisten intohimolla. Jälkikäteen ajateltuna syy moiseen mansikkahurmokseen löytyi parista ratkaisevasta tekijästä – meillä oli työyhteisöonni ja työnantajaonni. Kyseisen mansikkatilan omistaja veti vertoja nykypäivän urheiluvalmentajille. Hän aloitti työaamumme aina samalla kaavalla. Kokoamalla kaiken marjatilan väen aamuseitsemältä yhteiseen keittiöön, missä ikään, tehtäväämme ja kokemukseemme katsomatta skoolasimme pahvisilla kahvimukillamme ”uudelle parhaalle päivälle!”.

Lopuksi tilan isäntä lausui aina samat sanat: ”Muistakaa, me tarvitsemme teitä jokaista. Myös tänään teidän työnne tulokset tekevät tuhansien ihmisten Kesän.” Ja mehän muistimme. Unohtaen samalla eilisen päivän tuomat mustelmat, selän jomotukset ja ajantajun. Muistimme myös tarvitsevamme toisiamme. Kun kaatosade tai nestehukka yllätti, kaveri auttoi, minkä ehti. Päivän päätteeksi juhlistimme aina sen päivän näppärintä poimijaa samoista pahvimukeista mehua hörppien.

Oli sitten kyse nuoruuden herkkyydestä tai tilan isännän vaikuttamistaidosta, mutta tuon kesän mieleeni iskostamat lauseet loivat pohjan sen jälkeisille asenteille työelämään. Kyseinen kokemus loi pohjan luottamukselle ihmisiin, työtovereihin, työelämään ja tärkeintä – itseeni.

Avaintekijä oli se, että jokainen meistä tuli kohdelluksi ikään ja työkokemukseen katsomatta tasa-arvoisesti, ihmisenä. Meitä katsottiin silmiin, opastettiin ja kysyttiin kuulumisia, sparrattiin kun aamuväsymys painoi päätä ja käpälää, rohkaistiin ottamaan vastuuta, annettiin lupa kokeilla osaamisemme ylittäviä tehtäviä ja annettiin palautetta haasteen molemmin puolin. Aina ei mennyt putkeen, mutta siitäkin noustiin uuteen ”parhaaseen päivään”, samassa keittiössä kahvilla skoolaten.

Oli kyseessä pitkä- tai pätkätyö, samanlaisten yhteispelin sparraamisen periaatteiden toivoisi löytyvän edelleen kesätyöelämän keskuudessa. Miltä tilanne sinusta näyttää? Kun viikon kuluttua Suomen pyörät pyörivät pääosin nuorten toivojen ja kesätyöläisten voimin, millaisen pohjan heidän suhteelle työelämään ja tulevaisuuteen luot itse? Asiakkaana, työtoverina, vanhempana, perehdyttäjänä, esimiehenä?

Onko tämä nuori, kenties puoli vuotta tenttijaksoista, rippi- ja ylioppilasjuhlien jännityksestä ja pääsykoemaratonista selviytynyt kesän tekijä työpaikalla pakollisten ”hanttihommien” suoritusyksikkö, joka varjona tulee ja lähtee. Jonka nimi on juhlavasti ”Sijainen”, ”Kesäduunari”, ”Harjoittelija”, ”Kesätyttö/poika”, mutta hänen oma nimensä ei vain muistu mieleen. Jonka perehdytys rajoittuu sattumavarasiin A–nelosiin, mitä hyvässä tapauksessa sattui löytymään. Joka pinnistää kaiken ymmärryksen ja keskittymiskykynsä voimin oppiakseen vihjeistä, eleistä ja muun porukan armosta, miten ihmeessä täällä toimitaan. Miten hän, koko rohkeutensa ja yöunensa likoon laittaneena, osaa, tahtoo ja pystyy hoitamaan hänelle annetut vastuut esimerkillisesti.

Ja voisiko olla niin, että hänen paras palkintonsa voikin olla se, että juuri Teidän seurassa häntä katsotaan silmiin, puhutellaan nimellä, kysytään ehkä unelmistaan ja annetaan sparrausta seuraavaankin päivään? Että halu ja yrittäminen ovat kykyä tärkeämpi teidänkin työyhteisössä? Tämän luettuasi voit omistaa ohikiitävän hetken elämästäsi ajatukselle, millaisena näet, koet ja millaiseksi teet kesätyöelämän ympärilläsi. Jokainen kesätyöntekijä ansaitsee tulla kohdatuksi, kohdelluksi ja valmennetuksi tasa-arvoisena ja kyvykkäänä ihmisenä. Ja vaikka alkuun pääseminen vaatiikin vähän ylimääräistä vaivaa, kunnolla hoidettu kohtaaminen ja mukaan ottaminen tekemisen ja oppimisen meininkiin takuulla maksaa itsensä takaisin. Nimittäin valppaat ja rutinoitumattomat kesätyöntekijät, paitsi oppivat salamannopeasti, he myös tahdonvoimallaan helposti kirivät vuosikokemustemme antaman etumatkan asiassa kuin asiassa.

Ehkäpä mekin voimme oppia jotain siinä sivussa? Ilman, että egomme ottaa itseensä. Vain kysymällä reilusti neuvoa tai mielipidettä asiaan. Eräässä päiväkodissa kesätyössä oleva opiskelija aloitti vanhemmille suunnatun tarinablogin, missä nimettöminä kukin vanhemmista halutessaan sai jakaa arjen haasteet ja keksimänsä ratkaisut. Tarinapaikka sai ison suosion ja antoi tieto- ja vertaistukea vanhemmille. Eikä maksanut mitään. Kenellekään. Se oli vain idea, joka sai syntyä, kun idea kohtasi luottamuksen ja luvan tulla toteutetuksi.

Silloin työelämän ensikertalaisena avustustehtäviin palkattu lukiolaistyttö toimii taitavana erityisopettajana ja kirjoittaa väitöskirjaansa erilaisuuden hyödyistä yhteisille oppimistuloksille. Olisiko hänen uravalintansa onnistunut näin menestyksekkäästi ilman luottamusta ja myönteistä vuorovaikutusta kesäpestinsä aikana? En tiedä.

Itselläni on ensimmäisen kesätyön jälkeen ollut likimain kymmenen työnantajaa. Palkkapäivät on syöty, mutta muistot ja matkan varrelta saadut ystävät pysyvät edelleen elämässäni mukana. Nämä saavat minut uskomaan hyvään työelämään vastaisuudessakin. S-ryhmän Vastuullinen Kesäduuni-, sekä OP-ryhmän Nuorten kesätyö –kampanjat ovat loistavia esimerkkejä siitä, miten voimme voimaannuttaa ja parantaa työelämämme tulevaisuuden näkymää. Vastuu roolimallina toimimisesta ja hyvän kesätyöelämän puolustamisesta ei ole vain HR- osastoilla, rekrytointifirmoilla tai esimiehillä. Vastuu on sinulla ja minulla. Voimme toiminnallamme ja puheellamme näyttää seurassamme oleville, mitä tarkoittaa arvokas, rohkaiseva ja luottava kohtaaminen. Tämä tarkoittaa myös tapaa, millä suhtaudumme kesätyössä oleviin ihmisiin paitsi vertaistekijöinä, myös asiakkaina tai ohikulkijoina. Lopulta saa yleensä enemmän kuin antaa – toiveen siitä, että tuokin ihminen uskaltaa innostua työelämästä ja tulee töihin huvin vuoksi.

Onnistumisen kokemuksia ja palautteesta itseluottamusta ammentava työntekijä on aikaansaavampi ja motivoituneempi antamaan vuorostaan asiakkailleen ja työnantajalleen parastaan. Meidän suhtautuminen kesätyöntekijöihin vaikuttavat paljon siihen, miten he pärjäävät tehtävissään. Myös tulevaisuudessa. Siksi kesätyöntekijöiden kyvykkyyskokemuksen kohentaminen on kannattava bisnes. Voimaannuttaminen on lopulta yhteisöllinen prosessi, missä ihminen havahtuu näkemään elämänsä myönteisessä valossa. Inhimillisesti ja arvokkaasti kohdeltu kesätyöntekijä säteilee tekemisen meininkiä ympäristöönsä ja kokee tulevaisuuden työelämän yhteiseksi mahdollisuudeksi.

Tehdään yhdessä paras työkesä kaikille tänäkin vuonna!

Kiittäen jäätelökioskin edestä,
Angela Kainulainen
Työterveyshoitaja
Finla Työterveys

Start typing and press Enter to search

KukkaRokotus